Browsing by Author "Okkonen, Mari"

Tuomioistuinten antamien ratkaisujen on oltava oikeita sekä oikeuskysymysten että näyttökysymysten osalta. Näyttökysymyksiin kohdistuvaan tuomarin suorittamaan todistusharkintaan on kehitetty oikeustieteessä teorioita, joiden tarkoituksena on jäsentää tuomarin vapaata todistusharkintaa siten, että päätökset olisivat mahdollisimman oikeita ja perusteltuja, ja että intuition merkitys todistusharkinnassa olisi mahdollisimman vähäinen. Todistusharkinnan teorioista erityisesti frekvenssiteorioiksi kutsutut teemateoria ja todistusarvoteoria hyödyntävät todistusratkaisun tekemisessä laskentateoreettisia malleja. Frekvenssiteoriat perustuvat todennäköisyyksien ja todistusharkinnassa välttämättä esiintyvän epävarmuuden mittaamiseen numeroiden avulla. Todistusarvoteorian mukaisesti, kun todisteen todistusarvot on muutettu numeraaliseen muotoon, voidaan myötä- ja vastavaikutuskaavoilla laskea koko todistusaineiston yhteistodistusarvo. Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä on tapana aliarvioida useamman todisteen myötävaikutusta ja yliarvioida vastavaikutusta, minkä vuoksi laskentateoreettiset kaavat voivat toimia tärkeänä apuvälineenä inhimillisten ajatusvirheiden korjaajina. Tässä tutkielmassa on pyritty jäsentämään todistusharkintaa laskentateoreettisella lähestymistavalla. Tutkielmassa käydään läpi oikeustieteellisiä teorioita, jotka hyödyntävät todennäköisyyslaskentaa, matemattiikkaa sekä logiikkaa todistusharkinnan työkaluina. Teoreettisen tutkimuksen lisäksi tutkielmassa esitellään ja analysoidaan tutkielman pohjaksi tehdyn yleisten tuomioistuinten tuomareille suunnatun empiirisen kyselytutkimuksen tuloksia. Kyselytutkimuksen avulla saatiin merkittävää tietoa näyttökynnykseen ja todistusharkintaan vaikuttavista seikoista. Todistusharkinnassa tärkeimpiä harkintaan vaikuttavia seikkoja olivat vastausten perusteella osapuolten mahdollisuudet esittää todistelua, tuomarille kokemuksen kautta kehittynyt intuitio sekä rikoksen vakavuus. Tutkielmaa varten tehdyn empiirisen kyselytutkimuksen perusteella tuomarien selkeä kanta on, että näyttökynnys on tapauskohtaisesti joustava. Tärkeimmiksi näyttökynnykseen vaikuttaviksi seikoiksi tuomarit valitsivat osapuolten mahdollisuudet esittää todistelua, riidan kohteena olevan intressin määrän sekä rikoksen vakavuuden. Kyselytutkimuksessa tutkittiin myös, kuinka suurena tuomarit näkevät numeroilla mitattuna erilaiset vakiintuneet näyttökynnyksen ilmaisut, kuten ”ei jää varteenotettavaa epäilyä” ja miten yhtenäinen käsitys tuomareilla on oikeudenkäynnissä käytettävän terminologian sisällöstä.