Browsing by Author "Olkkonen, Petteri"

Kansainvälistymiskehitys ja Euroopan unioni ovat avanneet uusia mahdollisuuksia paitsi taloudelliselle yhteistyölle myös rikoksentekijöille ja rikolliselle toiminnalle. Rikoksiin liittyvät kansainväliset piirteet ovat lisääntyneet. Tämä lisää tarvetta myös rikoshyötyä ja rikoksella aiheutettua vahinkoa koskevalle kansainväliselle rikosoikeudelliselle yhteistyölle. Tutkielmassa tarkastellaan menettämisseuraamuksen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaamista rajat ylittävissä tilanteissa. Tavoitteena on tutkia minkälaisia menettelytapoja ja vaihtoehtoja menettämisseuraamuksen ja erityisesti yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaamiseksi on olemassa, kun rikoksentekijän rikoshyötyä tai menettämisseuraamuksen taikka vahingonkorvauksen täytäntöönpanoon tarvittavaa omaisuutta sijaitsee vieraan valtion alueella. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu ennen kaikkea oikeudellisista kirjallisuuslähteistä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä virallisaineistosta. Kansainvälisen virallisaineiston määrä on huomattava pitäen sisällään kansainvälistä ja EU-oikeudellista säädösaineistoa sekä niitä koskevaa valmistelumateriaalia. Tutkielman aihetta ei ole kansallisesta näkökulmasta juurikaan tutkittu, joten aineistoa on täydennetty haastattelemalla aihepiirin keskeisiä kansallisia asiantuntijoita. Menettelyllinen lähestymistapa on lainopillinen. Koska kansainvälisessä rikosoikeudellisessa yhteistyössä sovelletaan samanaikaisesti myös kansainvälisiä säädöksiä, lainopillisessa lähestymistavassa huomioidaan kansainvälisen ja EU-oikeuden tulkintaopit. Tutkielmassa pyritään lisäksi oikeuspoliittisiin ja de lege ferenda –kannanottoihin. Tutkielman tutkimusote on kriittinen. Tutkielman toisessa pääjaksossa käsitellään aluksi perusasiat menettämisseuraamuksesta ja yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta ja niiden välisestä yhteydestä rikosasian käsittelyssä. Kolmannessa pääjaksossa esitellään keskeiset tutkielman aiheeseen liittyvät kansainväliset säädökset eli niin sanotut instrumentit. Neljännessä pääjaksossa tarkastellaan tutkielman aiheeseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä, jota kansallisten viranomaisten on sovellettava turvautuessaan kansainväliseen rikosoikeudelliseen yhteistyöhön. Tässä yhteydessä pyritään vastaamaan myös esiin nouseviin erityiskysymyksiin tutkielman aiheeseen liittyen, kuten onko viranomaisten autettava yksityistä asianomistajaa tämän yksityisoikeudellisen vaateen turvaamisessa kansainvälisissä tilanteissa. Viidennessä pääjaksossa siirrytään tarkastelemaan tutkielman aiheeseen liittyvää kansainvälistä ja EU-oikeutta. Tutkielmassa päätehtävänä ja pyrkimyksenä on ollut tutkimuskysymyksen mukaisesti muodostaa kokonaiskäsitys siitä, minkälaiseen menettämisseuraamusta ja yksityisoikeudellista korvausvaatimusta koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön nykyinen oikeusjärjestys tarjoaa mahdollisuudet. Tutkimustyössä nousi esiin myös irrallisia mielenkiintoisia havaintoja, jotka liittyvät oikeudellisiin käsitteisiin ja kansainvälisen ja EU-oikeuden implementointiin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kansainvälistä ja EU-oikeutta on implementoitu Suomessa siten, että niiden sovellettavuutta yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön on rajoitettu. Tutkielmassa pohditaan onko tällaisille rajoituksille perusteita ja olisiko yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskeva yhteistyö kuitenkin mahdollista myös nykyi-sen säädöskokonaisuuden voimassa ollessa. Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionille siirtyi rikosoikeutta koskevaa lainsäädäntötoimivaltaa. Euroopan unioni on antanut tutkielman aiheeseen liittyvän direktiivin, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2016. Tutkielmassa tarkastellaan lopuksi kyseistä direktiiviä, sen suunniteltua kansallista voimaansaattamistapaa ja pohditaan, että ovatko esiinnousseisiin ongelmiin esitetyt ratkaisuvaihtoehdot onnistuneita ja että tulisivatko kysymykseen mahdollisesti muunlaiset menettelytavat.