Browsing by Author "Ollberg, Liisa"

Kaikki yhteiskunnat tarvitsevat tietoa kehittyäkseen. Koulutus on avaintekijä yksilöiden ja yhteisöjen kehittymiselle, ja se on käytännössä ainoa pysyvä keino kehitysmaille nostaa itsensä pois köyhyydestä. Kirjojen ja oppimateriaalien puute on kuitenkin merkittävä haitta koulutuksen ja tieteen edistämisen kannalta, sillä oppikirjoja pidetään yhtenä tärkeimmistä elementeistä oppimisen ja opetuksen menestyksen takana. Oppikirjat kirjallisina teoksina nauttivat tekijänoikeudellista suojaa, mikä tarkoittaa sitä, että oppikirjoja voi käyttää vain siten, kuin tekijänoikeuden haltija on sallinut. Vaikka tekijänoikeuden yhtenä tarkoituksena on olla taloudellinen kannustin luovuudelle ja innovoinnille, ja toisaalta se on tarkoitettu myös puhtaasti edistämään kulttuurisia rikkauksia, mielletään tekijänoikeudet usein pikemminkin oppikirjojen saatavuutta rajoittavina ja kehitystä hidastavina tekijöinä kuin niitä edistävänä ja kannustavana järjestelmänä. Sekä oikeus koulutukseen ja oikeus tekijänoikeuteen on tunnustettu kansainvälisessä ihmisoikeusnormistossa, ja ristiriitaisuudet opetusteosten saatavuuden ja tekijänoikeuden tuottaman yksinoikeuden välillä on osa isompaa keskustelua siitä, voivatko ihmisoikeudet ja immateriaalioikeudet elää rinnakkain. Tutkielmassani tarkastelen tätä kysymystä ja pohdin sen kautta, miten intressien tasapaino yksityisen ja yleisen edun välillä olisi mahdollista saavuttaa. Tutkielmassa pyrin ongelmakeskeisen lainopin avulla selvittämään sitä, kuinka oppikirjojen tekijänoikeussuoja vaikuttaa oppikirjojen saatavuuteen kehitysmaissa. Tutkimuskysymyksenä on se, kuinka tiedon saatavuuden periaatteita on ajan saatossa sisällytetty kansainväliseen tekijänoikeusjärjestelmään oppikirjojen saatavuuden kontekstissa. Tarkastelen kansainvälisen tekijänoikeusjärjestelmän sisältämiä yksinoikeuden rajoituksia ja muita joustomahdollisuuksia sekä niiden hyödyntämistä oppikirjojen saatavuuden edistämiseksi. Pyrin hahmottamaan sitä, onko tekijänoikeus todella esteenä opetusmateriaalien saatavuudelle erityisesti kehitysmaissa, ja jos on, niin mitkä olisivat konkreettisia keinoja edistää tekijänoikeudella suojattujen oppikirjojen tehokkaampaa ja edullisempaa massakäyttöä. Tekijänoikeuden rajoitukset ja poikkeukset ilmentävät tarvetta tasapainoilla tekijänoikeussuojan ja julkisen intressin välillä. Merkittävimmät kansainväliset tekijänoikeussopimukset, kuten Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta ja TRIPS-sopimus asettavat tietyt minimivaatimukset kansallisten tekijänoikeussäännösten muotoilemiseen. Opetuksen ja oppikirjojen käytettävyyden kannalta olennaisimmat yksinoikeuden rajoitukset ovat niin sanottu kolmivaihetesti, teosten käyttö opetuksen havainnollistamiseksi ja siteerausoikeus. Lisäksi kehitysmaiden hyväksi on luotu erityinen liite Bernin yleissopimuksen Pariisin tarkistuskonferenssissa vuonna 1971, joka sisältää muun muassa pakkolisenssimekanismeja, jotka liittyvät painettujen käännösten tekemiseen koulu-, yliopisto tai tutkimustarkoituksiin sekä yleisesti teosten toisintamiseen ja julkaisemiseen. Tutkielmassani käy ilmi, etteivät kehitysmaat ole hyödyntäneet kaikkia kansainvälisten tekijänoikeussopimusten sallimia yksinoikeuden rajoituksia ja poikkeuksia, vaan ne ovat asettaneet jopa korkeampia suoja-alaan liittyviä säännöksiä kansallisiin tekijänoikeuslakeihinsa. Lisäksi vain harva kehitysmaa on ottanut käyttöön Bernin yleissopimuksen liitteen sallimat pakkolisenssimenetelmät. Syitä sille, miksi rajoituksia ja liitettä ei ole sovellettu riittävässä määrin, ovat esimerkiksi se, että länsimaalainen yhteisö on onnistunut painostamaan kehitysmaita osallistumaan minimistandardeja vahvemman suojan omaksumiseen sillä perusteella, että vahvan immateriaalioikeussuojan omaksuminen tarjoaa tien teollistumiseen ja kehitykseen. Lisäksi Bernin liite on hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen, minkä vuoksi kehitysmailla ei ole kykyjä tai haluja hyödyntää sitä. WIPO:n kehitysohjelman laatiminen vuonna 2007 on tuonut enemmän kehitysmaiden näkökulmia huomioivaa ajattelutapaa tekijänoikeusjärjestelmään. Lisäksi erinäiset kansalaisjärjestöt ovat omalta osaltaan onnistuneet tuomaan kehityksellisiä näkökulmia immateriaalioikeuksia koskevaan keskusteluun. Keskustelun lisäksi vaaditaan kuitenkin myös konkreettisia tekoja, jotta oppikirjojen saatavuus kehitysmaissa kohtentuisi ja sitä kautta koulutuksen laatu paranisi, ja sen myötä pitkällä tähtäimellä kehitysmaat voisivat nousta kehittyvästä valtiosta kehittyneeksi valtioksi.