Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Oraheimo, Hanna"

Sort by: Order: Results:

  • Oraheimo, Hanna (2018)
    Vapaan liikkuvuuden historiaa Euroopan unionissa kuvataan usein kehityskulkuna työvoiman vapaasta liikkuvuudesta unionin kansalaisuuteen. Muiden kuin työntekijöiden vapaa liikkuvuus on kuitenkin useassa jäsenvaltiossa nähty uhkana kansallisen hyvinvointivaltion kestokyvylle. Jäsenvaltiot ovatkin pyrkineet rajoittamaan taloudellisesti epäaktiivisten EU-kansalaisten oikeutta vastaanottaa sosiaalietuuksia. Euroopan unionin tuomioistuin on viime vuosina antanut useita ratkaisuja, joissa se on suhtautunut sallivasti taloudellisesti epäaktiivisten unionin kansalaisten rajaamiseen sosiaalietuuksien ulkopuolelle vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tutkielman pääpaino on oikeustapausanalyysissa, jonka tarkoituksena on hahmottaa tämänhetkistä tulkintakäytäntöä oikeudesta sosiaalietuuksiin toisessa jäsenvaltiossa. Tutkielmassa todetaan, että EUTI on rajannut eri henkilöryhmien pääsyä sosiaalietuuksiin pääasiassa direktiivin 2004/38 perusteella. Työnhakijoiden osalta tämä on ristiriidassa aikaisempaan oikeuskäytäntöön nähden, jossa työnhakijoiden oikeutta etuuksiin tarkasteltiin SEUT 45 artiklan työvoiman vapaan liikkuvuuden kannalta. EUTI on jättänyt vaille painoarvoa sen seikan, että oikeus välttämättömään toimeentuloon on useiden jäsenvaltioiden perustuslaeissa ja perus- ja ihmisoikeussopimuksissa yhdistetty ihmisarvon suojelemiseen. Tulkintalinjan riskinä on lisäksi sosiaalisen syrjäytymisen kasvaminen ja lapsen oikeuksien laiminlyönti. Talouteen keskittynyt eurooppalainen integraatio on monella tapaa haastanut kansallista hyvinvointivaltiota. Vastauksena jo 1970-luvulta lähtien on käyty keskustelua Euroopan unionin ”sosiaalisesta ulottuvuudesta”. ”Sosiaalisen ulottuvuuden” kehittämistä on jarruttanut, että jäsenvaltiot ovat suhtautuneet varautuneesti sosiaalipolitiikan yhtenäistämiseen eurooppalaisella tasolla. Tärkeä rooli kansallisen hyvinvointivaltion suojelemisessa on ollut EUTI:llä, joka on useissa ratkaisuissaan antanut kansalliselle hyvinvointivaltiolle suojaa sisämarkkinoiden ja kilpailuoikeuden vaatimuksilta.