Browsing by Author "Oravainen, Anne"

Yksinkertaistettuna sijoituspäätökset tehdään sen perusteella mitä tiedetään liikkeeseenlaskijasta, arvopaperista ja markkinoista. Tämän informaation perusteella sijoittajat tekevät oletuksen arvopaperin arvon kehityksestä. Tällainen ajatusmalli kuvastaa sitä, että arvopaperimarkkinat perustuvat saatavilla olevaan informaatioon ja ilman sitä markkinat eivät voi toimia tehokkaasti ja luotettavasti. Vieraan pääoman määrä vaikuttaa yhtiön kykyyn jakaa varoja sekä arvopaperin arvostukseen. varoja jaettaessa vieras pääoma huomioidaan tase- ja maksukykyisyystesteissä. Yhtiö ei voi jakaa varoja, jos tämä vaarantaa yhtiön maksukykyisyyden. Osakkeenomistajilla on viimesijainen tila maksuunsaantijärjestyksessä ja siksi he kantavat suuremman riskin kuin esimerkiksi velkojat. Mikäli sijoittaja ei tunne yhtiön maksukykyisyyttä, tämä ei voi arvioida tekemäänsä sijoitusta oikein ja sijoittajalle voi muodostua ennakkoimaton riski. Kotimaisessa sääntelyssä tiedonsaantioikeutta turvataan erityisesti arvopaperimarkkinalaissa. Arvopaperimarkkinalaki määrää muun muassa säännöllisestä ja jatkuvasta tiedonantovelvoitteesta. Säännöllinen tiedonantovelvollisuus käsittää tilinpäätösinformaation sekä osavuosikatsaukset. Jatkuvan tiedonantovelvoitteen perusteella yhtiöiden on ilman aiheetonta viivytystä julkistettava kaikki sellaiset päätöksensä sekä liikkeeseenlaskijaa ja sen toimintaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Lähtökohtaisesti tämän määräyksen tulisi turvata se, että vieraasta pääomasta annetaan riittävästi informaatiota, koska velkarahoituksen ehdoilla voi olla hyvinkin konkreettinen merkitys arvopaperin arvoon, jos tieto julkaistaisiin. Erityisesti kovenanttiehtoihin voi lukeutua sellaisia ehtoja, jotka voivat vaikuttaa yhtiön kykyyn jakaa varoja. Käytännössä vieraasta pääomasta annetaan kuitenkin hyvin vähän informaatiota ja tämä on suuri puute. Tilannetta voisi kehittää esimerkiksi määräämällä tietojen laajemmasta antamisesta pörssin säännöissä tai hallinnointikoodissa. Tilinpäätöstä voidaan pitää yhtenä keskeisimpänä informaation lähteenä. Sen merkitys on vähentynyt osavuosikatsauksista ja säännöllisestä tiedonantovelvoitteesta johtuen. Tilinpäätös antaa informaation yhtiön velkarahoituksen kokonaismäärästä sekä tämän kokonaiskustannuksesta. IFRS:n myötä tilinpäätöksen liitetiedot voivat sisältää enemmän informaatiota vieraan pääoman ehdoista, kuin mitä kotimainen kirjanpitolaki määräisi annettavaksi. Tilintarkastajan roolina on toimia osakkeenomistajan agenttina ja varmistaa se, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan. Osakkeenomistajalla on oikeus osallistua yhtiökokoukseen ja käyttää kyselyoikeuttaan. Kyselyoikeuden avulla saadaan melko vähän uutta informaatiota, koska oikeus on rajoitettu yhtiökokouksessa käsiteltäviin asioihin. Velkarahoituksesta päättäminen ei normaalisti sisälly yhtiökokouksen toimivaltaan. Sen sijaan yhtiökokous päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta. On kuitenkin epäselvää, kuinka pitkälle yksittäiseen tase-erään ja siihen liittyvään sopimukseen kyselyoikeus voi ulottua. Tiedonsaantioikeus on tehokkain keino suojautua päämies-agenttiongelmalta. osakkeenomistaja saa turvaa päämies-agenttiongelmaa vastaan myös osakeyhtiölain oikeusperiaatteiden kautta. Johdon tulee toimia yhtiön tarkoituksen mukaisesti ja edistää huolellisesti yhtiön etua. periaatteista johtuen johto ei voi opportunistisesti ajaa omaa etuaan.