Browsing by Author "Orrenmaa, Heidi Sofia Katariina"

Tutkielmassa käsitellään hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa koskevan oikeuskäytännön kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännöstä on löydettävissä kannanottoja, jotka voivat valottaa hyvälle verojärjestelmälle asettavia, usein ristiriitaisiakin vaatimuksia. Työn tarkoituksena on jäsennellä oikeuskäytäntöä hyvän verojärjestelmän ominaisuuksien mukaan ja arvioida, miten EIT:n oikeuskäytäntöä on hyödynnetty ja voidaan hyödyntää verolakien säätämisessä ja soveltamisessa. EIS 14 artikla koskee syrjinnän kieltoa. Koska se voi tulla sovellettavaksi vain jonkin toisen artiklan yhteydessä, myös sitä koskevaa oikeuskäytäntöä tarkastellaan soveltuvin osin.Omaisuudensuoja on eräs vanhimmista yksilölle kuuluvista oikeuksista. EIS:n omaisuudensuoja merkitsee, että jokaisella luonnollisella ja oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan, eikä keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Artiklassa kuitenkin varataan valtioille varsin laaja oikeus puuttua omaisuuteen turvatakseen verotukselliset intressinsä. EIT:n oikeuskäytännön lähtökohtana onkin pitkälti valtion harkintamarginaalin laajuuden määrittäminen.Lainsäädäntötekniset ominaisuudet kuten lain saatavuus, ennustettavuus ja taannehtivuuden välttäminen ovat tärkeitä hyvälle verojärjestelmälle asetettavia ominaisuuksia. Verolaille asetettavat vaatimukset ovatkin varsin usein nousseet esiiin EIT:n oikeuskäytännössä. Lain puutteiden on katsottu loukkaavan verovelvollisen omaisuudensuojaa, mutta toisaalta esimerkiksi taannehtivaa verolainsäädäntöä ei ole täysin kielletty. Suomen kannalta ongelmaksi voivat nousta esimerkiksi oikeuskäytännön suuri merkitys verotuksessa sekä verotusmenettelylakiin sisältyvät yleislausekkeet, joiden avulla on tarkoitus ehkäistä veronkiertoa.Verotuksen oikeudenmukaisuus on olennaista verotuksen legitimiteetin kannalta. EIT:n oikeuskäytännöstä voidaan löytää lähinnä horisontaalista oikeudenmukaisuutta koskevia tapauksia. Menestyksellisimpiä ovat olleet hakijat, joita verotus on syrjinyt sukupuolen perusteella. Suomen osalta on kirjallisuudessa esitetty näkemyksiä, joiden mukaan verotus esimerkiksi kannustaisi naisia jäämään kotiin työnteon sijaan. EIT:n roolista johtuen tämänkaltaisiin rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan pysytytä puuttumaan EIS:n keinoin.Hyvän verojärjestelmän tulisi olla tehokas, mutta äärimmilleen viety tehokkuus saattaa olla suhteellisuusperiaatteen vastaista. EIT tarkastelee suhteellisuuden ja tehokuuden rajanvetoa verotuksessa usein julkisen edun kannalta, Olennaisia ovat myös prosessuaaliset takuut, joita verovelvollisella on käytettävinään sekä viranomaisen harkintavallalle asetettavat rajat. Suomen kannalta esimerkiksi vähennysten kaavamaisuus saattaa joissain tilanteissa aiheuttaa mielenkiintoisia pohdintoja siitä, mihin tehokkuuden raja vedetään.Vaikka EIT:n omaisuudensuojaa koskevasta oikeuskäytännöstä löytyy merkityksellisiä näkökohtia verolakien säätämiseen ja soveltamiseen, sitä ei ole otettu kattavasti huomioon Suomessa. Tilannetta voidaan perustella useilla syillä. Euroopan neuvoston jäsenmaiden verojärjestelmät poikkeavat toisistaan, jolloin muita maita koskevaa oikeuskäytäntöä ei nähdä mielekkääksi hyödyntää. EIS:n soveltuminen verokysymyksiin voidaan joiltakin osin asettaa kiistanalaiseksi. Lisäksi EU:n perusoikeuspyrkimykset voivat hämärtää EIT:n toimivaltaa ja auktoriteettia.