Browsing by Author "Paajanen, Kristiina"

Rintaperillisten kesken jäämistöä jaettaessa on lähtökohtana, että kunkin tulee saada yhtä suuri osa perinnöstä (PK 2:1.2). Jäämistöomaisuutta voi kuitenkin rasittaa jakohetkellä jokin virhe, jonka olemassaolosta pesänjakaja ja/tai jako-osakkaat eivät ole tietoisia. Mikäli kuolinpesän osakas saa perintöosalleen jaossa omaisuutta, jonka arvo siinä myöhemmin ilmenneen vian johdosta paljastuu luultua alhaisemmaksi, ei jaon tasapuolisuus hänen kohdallaan toteudu. Ongelma on mahdollinen kuolinpesissä, joissa perimyksellisesti samassa asemassa toisiinsa nähden olevia jako-osakkaita on vähintään kaksi. Tutkielmassa on tarkoitus on selvittää, onko kuolinpesän osakkaalla käytettävissään voimassa olevasta oikeudesta johdettavia korjauskeinoja tilanteessa, jossa hänen jaossa osalleen saamassaan kiinteistössä ilmenee virhe vasta perinnönjaon toteuttamisen jälkeen ja jakoa ei ole mahdollista moittia perintökaaressa säädetyllä jaon moitekanteella. Kysymys aktualisoituu näin ollen jaon tultua lainvoimaiseksi. Virheellisen jäämistöomaisuuden osalta tutkimus keskittyy kiinteistöön ja sitä koskevaan maakaaren virhesääntelyyn, mutta tutkimusongelman mukainen tilanne on vastaavasti mahdollinen myös muunlaisessa jäämistöomaisuudessa. Problematiikkaa ei ole juurikaan käsitelty oikeuskirjallisuudessa. Olen valinnut omaisuuslajeista tarkasteltavaksi kiinteään omaisuuteen liittyvät ongelmat perimyksessä juuri kiinteistön kaupan virhesääntelyä koskevien erityispiirteiden vuoksi. Virhe voi ilmetä vasta vuosien kuluttua hallinnan saamisesta, joten maakaaressa on turvattu ostajan asemaa säätämällä myyjälle tehtävän reklamaation määräaika viiden vuoden pituiseksi (MK 2:25.2). Analysointi keskittyy tutkimuskysymyksen lähtökohdista laatuvirhettä ja erityisesti salaista virhettä koskevaan sääntelyn ja oikeuskäytännön tarkasteluun. Tutkimuksessa verrataan toisiinsa maakaaressa kiinteistön kaupassa virheilmoitukselle varattua määräaikaa ja perintökaaressa säädetyn perinnönjaon moitekanteen määräaikaa. Perinnönjakosopimuksen rinnastuminen varallisuusoikeudellisiin sopimuksiin tuo tutkimusongelmaan sopimusoikeudellisen ulottuvuuden. Erityisesti tutkimuksessa kartoitetaan mahdollisuutta jakosopimuksen kohtuullistamiseen OikTL 36 §:n nojalla mainitussa tutkimuksen tyyppitilanteessa. Toimitusjaon yhteydessä tarkasteltavaksi on otettu ylimääräisten muutoksenhakukeinojen soveltamisala ja niiden käyttömahdollisuus pesänjakajan päätökseen. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan mahdollisia jäämistölainsäädännön muutostarpeita sellaisia olosuhteita varten, joihin voimassa olevan lainsäädännön keinoin puuttuminen ei ole mahdollista. Tutkimuksessa pyritään näin ollen selvittämään, tulisiko kuolinpesän osakasta suojata kiinteän jäämistöomaisuuden kohdalla perinnönjaossa kuten ostajaa kiinteistön kaupassa. Vertailuapua kotimaiseen sääntelyyn on haettu ruotsalaisessa jäämistölainsäädännössä omaksutusta sääntelymallista tutkimuskysymyksen mukaisessa tilanteessa. Tarkoituksena on tarkastella syitä, joiden perusteella lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi suojata ostajaa tehokkaasti juuri kiinteistön kaupassa, peilaten kyseisiä olosuhteita osakkaiden keskinäisiin suhteisiin perinnönjaossa.