Browsing by Author "Palmujoki, Karoliina"

Nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa perhesuhteet ovat monimuotoisia ja perillisten keski-ikä nousee, on jäämistösuunnittelulla varsin korostunut merkitys. Perittävän on järkevää suunnitella omaisuuden siirtyminen yhdessä perikuntansa kanssa, sikäli kuin tämä vain on mahdollista. Pitkään jatkunut taloudellinen laskusuhdanne on johtanut siihen, että velkaantuminen on lisääntynyt. Velallisena oleva perillinen ei välttämättä halua, että hänen perintöosuutensa menee velkojen maksuun ja haluaa mieluummin ohjata perinnön omille edunsaajilleen. Tässä työssä tarkastellaan, miten velallisena oleva perillinen voi pätevästi luopua perinnöstä, niin ettei se mene velkojen maksuun. Toisaalta tutkielmassa pohditaan, mitä mahdollisuuksia velkojilla on puuttua perillisen määräämistoimiin. Tutkielman alussa selvitetään, minkälainen oikeustoimi perinnöstä luopuminen on ja mitä perillisen tulee huomioida, jotta luopuminen tapahtuu tehokkaasti. Luvussa tarkastellaan, mitä eroa on ennakollisella luopumisella ja jälkikäteisellä luopumisella, sekä selvitetään, mitä toimia perillinen voi suorittaa ilman, että hänen katsotaan tosiasiallisesti ottaneen perintöä vastaan. Myös sijaantuloperimyksen määräytymistä pohditaan. Seuraavaksi tutkielmassa käsitellään perinnöstä luopumisen tehokkuutta suhteessa velkojatahoihin. Luopumista tarkastellaan ulosottovelkojien, konkurssivelkojien sekä yksityishenkilön velkajärjestelyn kannalta. Tarkoituksena on selvittää, missä ajassa ja millä keinoin perillisen tulee luopua perinnöstä, jotta luopuminen olisi tehokasta ja sitovaa velkojiin nähden. Perintöosuus on ulosmittauskelpoista omaisuutta, mutta koska se on velkojien kannalta sattumanvarainen saanto, ei siihen perustuvaa luotonantoa tarvitse erityisesti turvata. Kyseessä on siten eräänlainen kilpailu velallisen ja velkojien välillä, jossa velallisen tulee luopua perintöosuudesta oikein ja ajoissa, jotta sitä ei käytettäisi velkojen maksuun. Henkivakuutuskorvaukset on tutkielmassa otettu omaksi tarkasteltavaksi kokonaisuudekseen. Säästöhenki- ja eläkevakuutusten suosio on jatkuvassa kasvussa ja niihin liittyy myös jäämistöoikeudellisia piirteitä. Vakuutuksenottaja voi ottaa vakuutussopimukseen edunsaajamääräyksen, jolla hän määrää vakuutuskorvaukset maksettavaksi tietylle tai tietyille edunsaajille. Nämä korvaukset eivät tällöin ole kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, joten mahdollisuus luopua niistä on ratkaistava tulkinnan kautta. Tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa ei voida tyhjentävästi päätellä, onko vakuutuskorvauksista mahdollista luopua velkojia sitovasti. Nähtäväksi jää, tuleeko tämä kysymys ratkaistavaksi oikeuskäytännössä. Lopuksi pohditaan velkojien oikeussuojakeinoja. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa perillinen yrittää luopua perinnöstä, jonka hän on jo faktisesti ottanut vastaan. Tällöin velkoja voi vaatia oikeuttaan loukkaavan luovutuksen peräyttämistä takaisinsaantisäännösten perusteella. Perillinen voi myös luopua perinnöstä sinänsä pätevästi, mutta säilyttäen kuitenkin tosiasiallisen määräysvallan omaisuuteen, mitä voidaan pitää keinotekoisena varallisuusjärjestelynä. Velkojien on mahdollista puuttua tähänkin, jolloin omaisuus olisi luopumisesta huolimatta käytettävissä velkojen maksuun. Olennaista on, että kaikki velallisen vilpilliseen toimintaan puuttuminen edellyttää velkojalta reagointia. Se, turvautuuko velkoja käytettävissään oleviin keinoihin, riippuu hänen omasta aktiivisuudestaan. Perinnöstä luopuminen on kokonaisuutena arvioiden hyvin joustavasti toteutettavissa oleva oikeustoimi. Lainsäädäntö takaa perilliselle mahdollisuuden harkita jäämistön ohjautumista, mikäli hän haluaa välttää omaisuuden joutumisen velkojille. Myös velkojien oikeudet ovat riittävässä määrin turvattuja, sillä heillä on mahdollisuus turvautua takaisinsaantiin tai puuttua keinotekoisiin järjestelyihin.