Browsing by Author "Panula, Pia-Maria"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan liikesalaisuuslain 14 §:n mukaista henkilöpiirin rajoittamispyyntöä sekä vastapuolen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siviiliprosessissa. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää se, mitä vaatimuksia oikeudenmukainen oikeudenkäynti asettaa liikesalaisuuslain 14 §:n mukaiselle henkilöpiirin rajoittamiselle ja miten liikesalaisuuden haltijan oikeudet tulee ottaa huomioon henkilöpiirin määrittämisen arvioinnissa. Toiseksi tarkoituksena on selvittää, millaisia arviointikriteerejä henkilöpiirin määrittämiseen liittyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta. Liikesalaisuuslain 14 §:ssä annetaan mahdollisuus rajoittaa oikeudenkäynnissä ilmenevien liikesalaisuuksien leviämistä laajemmalle vastapuolen organisaatiossa rajoittamalla niiden luonnollisten henkilöiden määrää, joilla on oikeus osallistua oikeudenkäyntiin sekä saada täysi tiedonsaantioikeus oikeudenkäynnissä esitetystä materiaalista. Pykälän 3 momentin mukaan henkilöpiirin rajoittamista koskevaa pyyntöä ei kuitenkaan saa hyväksyä, jos se voisi vaarantaa asianosaisten oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sen tarkoituksena on turvata asianosaisten tasapuolinen asema oikeudenkäynnissä ja sen asianosaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ketä vastaan henkilöpiirin rajoittamispyyntö esitetään. Tutkielmassa tarkastellaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijöistä oikeudenkäynnin julkisuutta, kontradiktorista periaatetta sekä osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (equality of arms). Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että henkilöpiirin rajoittamista koskevassa harkinnassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta tärkeimmäksi osatekijäksi nousee equality of arms -periaate. Sen mukaisesti osapuolten tulee saada mahdollisuus ajaa asiaansa sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät aseta toista olennaisesti epäedullisempaan asemaan kuin toista osapuolta. Koska siviiliasioissa vaatimus osapuolten tasa-arvosta ei ole absoluuttinen, arviointi tulee kohdistaa nimenomaisesti siihen asettaako henkilöpiirin rajoittamisen laajuus toisen olennaisesti tai huomattavasti epäedullisempaan asemaan. Henkilöpiirin laajuuden määrittäminen on olennainen osa henkilöpiirin rajoittamismääräyksen antamisen problematiikkaa. Selvää on, että säännöksen soveltamiskynnys perustuu huolelliseen tapauskohtaiseen harkintaan, eikä pyyntöä voida hyväksyä tai hylätä vedoten yleisiin kriteereihin. Kuitenkin on hahmotettavissa selkeitä harkintakriteerejä, joiden perusteella henkilöpiirin laajuutta voidaan arvioida. Tutkielmassa on hahmotettu arviointikriteereiksi vastakkain olevien yritysten koko, oikeudenkäynnin kohteen tekninen luonne ja asiantuntijat sekä tuomion julkisuus ja muutoksenhaku. Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että liikesalaisuuden haltijan oikeudet sekä vastapuolen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin pystytään tasapainottamaan riittävästi annettaessa kyseisen säännöksen mukainen rajoitusmääräys. Vaikka rajoituksella ei pystytä täysin estämään vastapuolen tiedonsaantia liikesalaisuudesta, sillä pystytään vaikuttamaan merkittävästi siihen henkilöpiiriin, joka vastapuolena olevassa oikeushenkilössä saa tiedon liikesalaisuudesta. Tutkielmassa esiin nousseiden seikkojen perusteella katsotaan kuitenkin de lege ferenda, että liikesalaisuuslain 14 § edellyttää selkeytystä ja täsmentämistä, sillä pykälän muotoilu on hyvin monimutkainen eikä pykäläotsikko vastaa säännöksen tarkoitusta.