Browsing by Author "Peltoniemi, Katja"

Tutkielman lähtökohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet. Tahdosta riippumatonta hoitoa arvioidaan vapaudenriistona, mikä tarkoittaa syvälle käyvää rajoitusta PL 7 §:ssä ja esimerkiksi EIS 5 artiklassa turvattujen oikeuksien suhteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle langettavan tuomion tapauksessa X v. Suomi (3.7.2012). EIT totesi tuomiossaan, että Suomen kansallinen lainsäädäntö ei taannut riittäviä oikeusturvakeinoja mielivaltaa vastaan. Tapauksessa oli kyse objektiivisen lääkärilausunnon puuttumisesta tahdosta riippumattoman hoidon edellytysten arvioinnissa hoitoa jatkettaessa. Tämän jälkeen mielenterveyslakia (1116/1990) muutettiin lisäämällä uusia säännöksiä potilaiden oikeudesta ulkopuolisen lääkärin puolueettomaan arvioon hoitoon määräämisen edellytysten täyttymisestä tahdosta riippumattoman hoidon jatkamispäätöksenteon yhteydessä. Ulkopuolisen lääkärin lausunto perustuu aina potilaan henkilökohtaiseen tapaamiseen. Tässä tutkielmassa pyrin vastaamaan kysymykseen; minkälainen merkitys on ulkopuolisen lääkärin lausunnolla tahdosta riippumattoman hoidon jatkamispäätöksenteon yhteydessä. Ensin tarkastelen sitä, tuoko säännöksen sisältämä henkilökohtainen keskustelu potilaan kanssa jotain lisää hoitoon määräämisen edellytysten arviointiin suhteessa muihin hoidon jatkamisen kannalta oleellisiin lääketieteellisiin lausuntoihin. Toiseksi tarkastellaan ulkopuolisen lääkärin lausunnon esiintyvyyttä itse keräämäni aineiston pohjalta Vaasan hallinto-oikeudesta. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta hyödynnän empiiristä tutkimusmenetelmää uuden aineiston keräämisessä. Uusi aineistoni kattaa kaikki Vaasan hallinto-oikeuteen vuonna 2016 vireille tulleet tahdosta riippumattoman hoidon jatkamispäätökset sekä niihin kohdistuvat valitukset. Empiirisellä aineistolla tuon ulkopuolisen lääkärin lausunnon merkityksen tarkasteluun käytännön näkökulmaa. Oikeusdogmatiikkaa edustaa tutkimuksessani julkaistut tiivistelmän muotoon kirjoitetut oikeustapaukset. Tutkielmani tuloksissa muodostuu järjestys eri lausuntojen välillä tahdosta riippumattoman hoidon jatkamispäätöksenteon yhteydessä. Mielenkiinto kohdistuu siihen, mihin kohtaan ulkopuolisen lääkärin lausunto sijoittuu. Lyhyesti tutkielmani osoittaa, että potilaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen perustuva lausunto, jota myös ulkopuolisen lääkärin lausunto edustaa, voidaan sijoittaa asiakirjaharkinnan ja potilaan tuntemiseksi vaadittavan pidempiaikaisen hoitosuhteen väliin. Asiakirjaharkintaa edustaa hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen lausunto, Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen lausunto sekä tietyin edellytyksin myös johtavan ylilääkärin lausunto. Potilassuhteeseen perustuvaa lausuntoa edustaa tarkkailulausunto hoitavan lääkärin toimesta. Järjestys osoittaa, että henkilökohtaista potilaan kohtaamista pidetään luotettavampana tapana arvioida potilaan mielisairautta ja hoidon tarvetta kuin asiakirjoista arvioimista. Toisaalta ulkopuolisen lääkärin lausunnossa on heikkoutensa. Ensinnäkin mielenterveyden edellytysten täyttymisen arviointi on haastava kokonaisuus. Yhden tapaamiskerran avulla, ei kiistatonta mielisairauden toteamista ole mahdollista suorittaa. Hallinto-oikeus on katsonut, että pitkä hoitosuhde ja potilaan tunteminen ovat luottamusta osoittavia tekijöitä. Ulkopuolisen lääkärin eriävä mielipide kuitenkin asettaa hoitavan lääkärin ja hoidosta päättävän lääkärin punnitsemaan omaa lausuntoaan tarkemmin ja perustelemaan päätöksensä paremmin. Itse keräämäni aineisto Vaasan hallinto-oikeudesta sisälsi vireille tulleita alistuksia yhteensä 291 kappaletta. Mielenkiinto kohdistui ulkopuolisen lääkärin esiintyvyyteen hoidon jatkamista koskevien hallintopäätösten yhteydessä. Aineistossani ulkopuolisen lääkärin lausuntoa oli käytetty yhteensä 146 kertaa ja siitä oli kieltäydytty 144 kertaa. Mielenkiintoista oli se, että kunnallisen puolen psykiatrista hoitoa tarjoavissa laitoksissa, joissa hoitoaika on usein lyhyempi, oli jokaisessa tapauksessa ollut ulkopuolinen lääkäri antamassa lausuntonsa hoidon edellytysten olemassaolosta. Näitä tapauksia oli yhteensä 48 kappaletta. Valtion mielisairaalan puolelta, jossa hoitoaika on keskimäärin 8 vuotta, kiinnostus ulkopuolisen lääkärin lausuntoon oli selvästi heikompaa. Valtion puolella psykiatrisen hoidon jatkamispäätöksiä tehtiin yhteensä 244 kappaletta, joista ulkopuolinen lääkäri oli mukana ainoastaan 99 tapauksessa. Tämän mukaan kieltäytymisiä oli huomattavasti enemmän eli 143 kappaletta. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkopuolisen lääkärin lausunto oikeusturvakeinona ei jostain syystä herätä kiinnostusta pitkäaikaisesti hoidossa olevien potilaiden keskuudessa.