Browsing by Author "Penttilä, Lotta"

Kuluttajille tarjottavien yksityisten terveyspalveluiden markkinointiin sovelletaan kuluttajansuojalain (38/1978, KSL) 2 luvun (561/2008) markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalain markkinointisääntely perustuu yleislauseketyyppisille säännöksille, joiden sisältö ja soveltumisalan rajat täsmentyvät vähitellen muodostuvassa soveltamiskäytännössä. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Tämän lainopillisen tutkielman tavoitteena on selvittää terveyspalveluiden markkinointisääntelyn sisällöllisiä rajoja eli sitä, minkälainen terveyspalveluiden markkinointi on kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla hyvän tavan vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta. Edellä mainitussa tarkoituksessa tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, minkälaisesta hyödykkeestä terveyspalvelussa on kysymys. Kuluttajille tarjottaviin terveyspalveluihin liittyy erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista kulutushyödykkeistä. Nämä erityispiirteet tulee ottaa huomioon myös silloin, kun arvioidaan terveyspalveluiden markkinoinnin lainmukaisuutta. Tutkielmassa käytetään tutkittavan aiheen havainnollistamiseksi Helsingin Sanomista kerättyä terveyspalveluiden sanomalehtimainontaa koskevaa aineistoa. Aineisto koostuu 1.7.–30.11.2015 sekä 1.7.–30.11.2022 välisinä ajanjaksoina Helsingin Sanomissa julkaistuista terveyspalvelumainoksista. Vastauksen saamiseksi tutkitaan terveyspalveluiden markkinointiin sovellettavaa kuluttajansuojalainsäädäntöä ja siihen perustuvaa markkinaoikeuden ja sen edeltäjän markkinatuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöä. Oikeudellisen sääntelyn lisäksi tarkastellaan terveyspalveluiden markkinointia koskevaa itsesääntelyä, joka on tarkoitettu täydentämään lainsäädäntöä. Tältä osin tarkastelu painottuu Keskuskauppakamarin yhteydessä toimivan markkinoinnin itsesääntelytoimielimen mainonnan eettisen neuvoston terveyspalveluiden markkinointia koskevaan lausuntokäytäntöön. Neuvosto antaa lausuntoja siitä, onko markkinointimenettely hyvän tavan vastaista. Lausuntojen ratkaisuperustana ovat kansainvälisen kauppakamarin markkinointisäännöt sekä neuvoston omat hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Suomen Lääkäriliitto ry:n lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia markkinointiohjeita, jotka ovat osa toimialan yksityiskohtaisempaa itsesääntelyä. Lääkäriliiton markkinointiohjeilla on keskeinen rooli, kun arvioidaan sitä, minkälaista terveyspalveluiden markkinointia on pidettävä KSL 2 luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä. Ratkaisukäytäntöä tutkimalla voidaan havaita, että kuluttajansuojalain vastaista markkinointia on ilmennyt silmälääkäri-, hammaslääkäri- ja plastiikkakirurgisten palveluiden markkinoinnissa. Kuluttajansuojalain vastaisessa markkinoinnissa on ollut pääsääntöisesti kysymys lain tarkoittamasta sopimattomasta menettelystä, jolla tarkoitetaan epäasiallista vaikuttamista kuluttajien kulutushyödykettä koskevaan päätöksentekoon. Ongelmia ovat aiheuttaneet markkinoinnissa annetut totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot sekä markkinoissa käytetyt lisäedut ja sattumanvaraiset edut. Sen sijaan terveyspalveluiden yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastainen markkinointi eli hyvän tavan vastainen markkinointi on tullut kysymykseen vain harvoin. Poikkeuksena tähän on alaikäisille kohdistettu plastiikkakirurgisten palveluiden markkinointi, jota voidaan arvioida KSL 2 luvun 2 §:n tarkoittamana hyvän tavan vastaisena markkinointina, mutta myös luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä.