Browsing by Author "Perälä, Kati"

Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on, voiko leski vedota tasinkoprivilegiinsä, jos leski on perinyt puolisonsa perintökaaren 3 luvun perusteella. Kysymys on siis siitä, voidaanko perintökaaren 3 luvun mukaisessa jaossa soveltaa avioliittolain tasinkoprivilegiä koskevaa säännöstä, jonka mukaan leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen perillisille. Vuonna 1966 voimaan tulleen perintökaaren 3 luvussa puolisolle annettiin perintöoikeus silloin, kun ensiksi kuolleelta ei ole jäänyt rintaperillistä. Lesken kuoltua toimitettavasta pesänjaosta erillistä ositusta ei pidetty tarpeellisena, koska sekä ositus että pesänjako perustuivat omaisuuden puolittamiseen. Kun avioliittolakia muutettiin vuonna 1976 siten, että leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen perillisille, aiheutti muutos myös sen, että perintökaaren 3 luvun mukainen jako johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin ositus. Tasinkoprivilegiä koskevaa säännöstä valmisteltaessa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, voiko leski vedota tasinkoprivilegiinsä perittyään puolisonsa perintökaaren 3 luvun perusteella. Perintökaaren 3 lukuun tehtiin vuonna 1983 lisäys, jonka mukaan leski voi vaatia pesänjakoa eläessään. Perintökaareen tehty muutos jätti epäselväksi, voiko leski vedota hänen eläessään toimitettavan jaon yhteydessä tasinkoprivilegiinsä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, voiko leski toimittaa ensiksi kuolleen jälkeen laskennallisen osituksen, jossa leski vetoaa tasinkoprivilegiinsä. Tähän kysymykseen korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:107 vastannut kieltävästi. Tarkastelun kohteena on myös se, perustuuko lesken eläessä toimitettava pesänjako perintökaaren 3 luvun puolittamisperiaatteelle vai voiko leski vedota jaossa tasinkoprivilegiinsä. Tähänkin kysymykseen korkein oikeus on jo antanut oman vastauksensa ratkaisussa KKO 1999:104, jonka mukaan leski ei voi myöskään lesken eläessä toimitettavan jaon yhteydessä vedota tasinkoprivilegiinsä. Tutkielmassa arvioidaan edellä mainittuja korkeimman oikeuden ratkaisuja. Lisäksi tutkielmassa esitetään ratkaisuehdotuksia siihen, miten leski voi korkeimman oikeuden kannasta huolimatta pitää oman omaisuutensa itsellään ja omalla suvullaan. Tutkielma sisältää lisäksi vaihtoehtoja lainsäädännön muuttamiseksi. Jotta tutkielmassa käsiteltävät ongelmat avautuisivat lukijalle, tutkielmassa perehdytään perintökaaren 3 luvun jakosäännösten soveltamisedellytyksiin ja perintökaaren 3 luvun jakoperiaatteisiin. Lisäksi tutkielmassa selvitetään osituksen kulku silloin, kun avioliittolain mukainen ositus voidaan riidattomasti toimittaa.