Browsing by Author "Pohjamies, Tiina-Sofia"

Välimiesmenettelyssä taloudelliset intressit ovat usein suuret. Välimiesmenettelyn aikana kulut saattavat nousta merkittävästi, jonka johdosta menettely voi olla asianosaiselle taloudellisesti raskas. Jos on todennäköistä, että kantaja ei pystyisi välimiesmenettelyn aikana kertyneitä kuluja kattamaan, voi vastaaja hakea kuluturvaamismääräystä välimiestuomioistuimelta. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei ole varmuutta kantajan väitteen menestymisestä. Käytännössä tällaisella määräyksellä välimiesoikeus velvoittaa toisen osapuolen tarjoamaan pankkitalletuksen tai vakuuden niiden kulujen varalle, jotka ovat välimiesmenettelyn aikana kertyneet. Kuluturvaamismääräyksellä varmistetaan, että osapuolen hävitessä, on olemassa varoja, joilla kulut on mahdollista kattaa. Tutkielmassa tarkastellaan kuluturvaamismääräysten myöntämisperusteita ja edellytyksiä sekä pohditaan niitä seikkoja, joita välimiesoikeuden tulee punnita harkitessaan, hyväksyykö se kulujen turvaamiseksi esitetyn pyynnön. Kuluturvaamismääräykset ovat olleet välimiesmenettelyssä hankalasti mielletty aihe, koska välimiesmenettelysääntöjen ja kansallisen lain valossa ei ole selvää, milloin välimiesoikeus voi tällaisen määräyksen antaa. Kuluturvaamismääräyksiin on suhtauduttu varovasti, koska sen on katsottu heikentävän kantajan oikeussuojaa. Välimiesmenettely perustuu osapuolten solmimaan välityslausekkeeseen, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä kansallisen tuomioistuimen sijaan. Pätevä välityslauseke antaa välimiesoikeudelle toimivallan ratkaista sopimussuhteesta johtuva riita-asia ja vastaavasti evää asianosaisen oikeuden viedä asia käsiteltäväksi kansalliseen tuomioistuimeen. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi välityslausekkeen kohtuullistamista, jos kantaja ei pysty määräyksestä huolimatta vakuutta asettamaan kulujen varalle. Tarkoituksena on selventää asiantilaa välityslausekkeen kohtuullistamisen mahdollisuuksista, jos on olemassa riski siitä, että asianosainen ei saa asiaansa käsitellyksi välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettelylainsäädäntö vaihtelee säännöittäin riippuen siitä, onko välimiestuomioistuimelle annettu nimenomainen toimivalta myöntää kulujen turvaamismääräystä vai katsotaanko tämän toimivallan sisältyvän osaksi yleistä oikeutta myöntää väliaikaistoimia. Kulujen turvaamista koskeva määräys on poikkeuksellinen tilanne, koska se vaatii toteutuakseen aina erityiset olosuhteet. Välimiesten tulee, arvioidessaan kuluturvaamishakemuksen hyväksymistä, ottaa jo alustavasti kantaa pääasian lopulliseen ratkaisuun sekä vastaajan oikeussuojan toteutumiseen. Vastaajan tulee aktiivisesti osoittaa, että on olemassa todennäköisyys siitä, että kantaja ei voi pääasiaan annetun tuomion kuluja kattaa, jos ne viime kädessä hänelle tulevat vastattavaksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka kantajan taloudellinen asema aiheuttaisi todennäköisyyden siitä, että se ei voi kuluja viime kädessä kattaa, ei tällaista määräystä voida antaa, jos välimiesoikeus katsoo, että on todennäköisempää, että kantajan väite menestyy. Jos välimiesoikeus määrää kantajan asettamaan vakuuden kulujen turvaksi, mutta syystä tai toisesta epäonnistuu vakuuden asettamisessa, on tarkasteltava osapuolten asemaa sopimussuhteessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että välityslauseketta voidaan sovitella silloin, kun ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen kohtuuttomasti heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa.