Browsing by Author "Rönkä, Maija"

Teknologiakehityksen ja kansainvälisen turvallisuusympäristön muutosten seurauksena valtiot ovat pyrkineet kasvattamaan tiedustelua koskevia toimivaltuuksia. Perinteisen kohdennettujen rikosepäilyperusteisten tiedustelumenetelmien lisäksi on kehitetty tiedustelujärjestelmiä, joilla pyritään erityisesti kansalliseen turvallisuuteenn kohdistuvien uhkien ennakoimiseen ja näiden uhkien toteutumisen estämiseen. Valtioissa onkin kehitetty kohdentamattomia elektronisen viestinnän tiedustelujärjestelmiä, joiden tarkoituksen on yhtäältä seuloa suuresta viestinnän joukosta tiedusteluviranomaisia kiinnostavaa tietoa ja toisaalta ulottamaan tiedustelutoimet myös sellaisiin valtion turvallisuudelle haitallisiin tekoihin, joiden osalta ei välttämättä täyty vielä rikoksen tunnusmerkit. Kysymys laaja-alaisisten tiedustelutoimivaltuuksien valtisääntöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä on aktualisoitunut viimeisten vuosien aikana erityisesti yksityiselämän ja henkilötietojen suojan näkökulmasta. Voidaan sanoa, että eurooppalainen oikeustila on kohdentamattomalle elektronisen viestinnän tiedustelulle asetettavien valtiosääntöoikeudellisten rajoitusten suhteen murrostilassa. Viimeisen kolmen vuoden aikana Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut yksityiseläm ja henkilötietojen suojan arvioinnissa Euroopan ihmisoikuestuomioistuimen rinnalla kasavan roolin. Tälläkin hetkellä niin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kuin Euroopan unionin tuomioistuimessa on vireillä merkittäviä tiedustelujärjestelmien perus- ja ihmisoikeuksien mukaisuutta koskevia asioita. Tutkielmassa hahmotetaaan perus- ja ihmisoikeuspluralismin hengessä ne valtiosääntöoikeudelliset oikeuslähteet, jotka vaikuttavat kansallisen lainsäätäjän harkintavaltaan. Näiden oikeuslähteiden valossa tarkastellaan niitä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteesta seuraavia vaatimuksia, joita kohdentamattoman elektronisen viestinnän tiedustelulainsäädännölle on kansallisesti asetettava. Tämän analysin pohjalta on määritelty kansallisen lainsäätäjän harkintavallan rajoitukset, eli ne seikat, jotka tiedustelua koskevassa lainsäädännössä on otettava huomioon, jotta lainsäädäntö täyttäisi yksityiselämän ja henkilötietojen suojan rajoittamisen edellytykset.