Browsing by Author "Rahikainen, Mika"

Tutkimuksen aiheena on valtion virkamiehen henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu julkisen vallan käytössä sattuneesta vahingosta vahingonkorvauslain mukaisesti. Virkamiehen korvausvastuun perusta tulee Suomen perustuslain 118 §:stä, jota vahingonkorvauslaki olennaisesti täydentää. Tutkimuksessani olen tarkastellut lainopillisen metodin näkökulmasta virkamiehen korvausvastuun laajuutta virassa aiheutetuista vahingoista. Erityisesti tutkimukseni keskiössä ovat isännänvastuu, kanavointisäännös sekä julkisyhteisön reggressioikeus vahingon aiheuttanutta virkamiestä kohtaan. Tutkimus on hallinto-oikeudellinen, mutta siinä on vahvasti vahingonkorvausoikeudellista ainesta. Näkökulma on virkamiehen oikeusturvaa painottava. Keskeisin tutkimustulokseni on, että virkamiehen vahingonkorvausvastuu on tuottamukseen perustuvaa vastuuta. Pääsääntönä on, että virkamies ja valtio ovat molemmat vastuussa virkamiehen aiheuttamasta vahingosta: valtio isännän-vastuun perusteella ja virkamies tuottamusvastuun perusteella. Vastuu on yhteisvastuuta ja lähtökohtana on, että virkamies korvaa vahingosta kohtuullisen määrän. Virkamiehelle ei kuitenkaan synny korvausvastuuta, jos vahinko on aiheu-tettu lievällä tuottamuksella. Kanavointisäännöksen tarkoituksena on kääntää tilanne siten, että virkamiehen vastuu on toissijaista yhteisvastuuta eli vastuu konkretisoituu vahingonkärsijää kohtaan vain, jos korvausta ei saada perityksi julkisyhteisöltä. Käytännössä tämä ei tule kysymykseen, sillä valtio on maksukykyinen vastaaja. Tahallisesti aiheutetuissa vahingoissa kanavointisäännöstä ei sovelleta eli vastuu on isännänvastuun perusteella yhteisvastuuta ilman kana-vointisäännöksen tuomaa etua. Julkisyhteisön nostama reggressikanne on käytännössä desuetudo, ja reggressioikeuden käyttäminen muulla menettelyllä kuin kanteella on myös hyvin harvinaista.