Browsing by Author "Rahkonen, Bea"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan arvopaperimarkkinaoikeudellista sisäpiirintietoa ja immateriaalioikeudellista liikesalaisuutta. Eurooppalainen lainsäädäntö on viime vuosina ollut murroksessa molemmilla edellä mainituilla oikeudenaloilla: sääntelyn määrä on kasvanut ja sääntelyä on pyritty yhdenmukaistamaan Euroopan Unionin sisämarkkinoilla. Tutkielmassa selvitetään 1) tarkoitetaanko markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (”MAR”) mukaisella sisäpiirintiedon käsitteeseen kuuluvalla luottamuksellisella tiedolla samaa asiaa kuin liikesalaisuuslain alaisella luottamuksellisella tiedolla, liikesalaisuudella, ja 2) mikäli kyse on kaksoisluonnetilanteesta, millä edellytyksillä sisäpiirintiedoksi luokiteltava tieto voi säilyttää liikesalaisuusluontoisuutensa sisäpiirintiedon julkistamisen jälkeen. Tutkielma jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan arvopaperimarkkinaoikeudellisen sisäpiirintiedon ja immateriaalioikeudellisen liikesalaisuuden määritelmiä tiedon luottamuksellisuuden näkökulmasta. Hypoteesina pidetään käsitteellisestä samankaltaisuudesta johtuvaa käsitteiden yhteneväisyyttä, mikä ilmenee käytännössä luottamuksellisen tiedon kaksoisluonteena. Luottamuksellisen tiedon kaksoisluonteella tarkoitetaan tilannetta, jossa sama tieto voidaan yhtäaikaisesti luokitella sekä sisäpiirintiedoksi että liikesalaisuudeksi. Käsitteiden tarkastelu on systematisoitu lainsäädännöllisteknisen ja funktionaalisen tason tarkasteluun. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vertailevasti niitä lainsäädännöllisiä tavoitteita, jotka vaikuttavat vuonna 2016 voimaan tulleen markkinoiden väärinkäyttöasetuksen ja vuonna 2018 voimaan tulleen liikesalaisuuslain taustalla. MAR:n lähtökohtana on sisäpiirintiedon mahdollisimman pian tapahtuva yleisölle julkistaminen tietoasymmetriatilanteen välttämiseksi. Tutkielman toisessa osassa selvitetään edellytyksiä, joiden avulla on mahdollista pysyttää liikesalaisuuden luottamuksellinen luonne MAR 17 artiklan 1 kohdan mukaisen sisäpiirintiedon julkistamisen yhteydessä. Edellä mainitun artiklakohdan mukaan julkistamisen on tapahduttava siten, että tietoa voidaan arvioida ”perusteellisesti, asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti”. Artiklan asettamia kriteereitä pidetään vertailukohtana tutkittaessa vaihtoehtoja tiedon täydelliselle julkistamiselle. Julkistamisen pääsääntöisyydestä voidaan poiketa, mikäli julkistamisen lykkäämisperusteet soveltuvat käsillä olevaan tapaukseen. Lykkäämisellä voidaan viivästyttää kaksoisluonteen omaavan tiedon julkituloa. Toisena luottamuksellisuuden säilyttävänä keinona tarkastellaan sisäpiirintiedon osittaisjulkistamista, jonka toteuttamisen keskeisiksi uhkiksi identifioidaan markkinoiden harhaanjohtaminen ja komission asetuksellaan (EU) 2016/1055 asettaman tiedon täydellisen julkistamisen vaatimus. Myös ilmiannon ja liiketoimintapäätöksen merkitystä tiedon luottamuksellisuudelle tarkastellaan tutkielman toisen osan lopussa. Tutkimuksessa hyödynnetään oikeusdogmaattista tutkimusmetodia, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassaolevaa lainsäädäntöä. Pääasiallisena tutkimusmateriaalina on hyödynnetty oikeuskirjallisuuden lisäksi lainvalmistelumateriaaleja. Lisäksi paikoittain hyödynnetään oikeusvertailevaa metodia oikeudenalarajat ylittävissä tilanteissa. Vertailevan metodin avulla voidaan tuoda esille lainsäädännöllisten tavoitteiden eroavaisuuksia. Tutkielma on siten metodeiltaan pluralistinen. Tutkielman viimeisessä osassa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan sisäpiirintiedon ja liikesalaisuuden käsitteellinen yhteneväisyys on riittävä tiedon kaksoisluonnetilanteen aktualisoitumiseksi, vaikka lainsäädännölliset tavoitteet ja oikeussuojan kohteet havaitaan toisistaan poikkeaviksi. Sekä sisäpiirintiedon julkistamisen lykkääminen että osittaisjulkistaminen voivat tulla kyseeseen kaksoisluonteisen tiedon luottamuksellisuuden säilyttämiseksi, mutta soveltumisen tulkinnanvaraisuus ja menetelmien riskialttius ovat omiaan heikentämään niiden käytännön soveltuvuutta.