Browsing by Author "Rainio, Silja"

Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen, miten vanhempien lapsen puolesta esittämiä vapautuspyyntöjä perusopetuksesta tulisi arvioida perus- ja ihmisoikeuksien ja lapsen edun näkökulmasta. Metodina on kriittinen lainoppi, jolloin tavoitteena on antaa paras mahdollinen tulkintasuositus tutkimuskysymykseen. Tutkimuskysymykseen vastaamisessa hyödynnän systemaattisia tulkintaperusteita. Lapsen etu on käsitteenä avoin, minkä takia halusin kiinnittää lapsen edun arviointia laajempaan oikeudelliseen kontekstiin. Tämän takia tarkastelin lapsen edun arviointia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi ihmis- ja perusoikeuksien piirissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt vanhempien lapsilleen esittämiä vapautuspyyntöjä. Niissä on ollut kyse siitä, että vanhemmat ovat katsoneet heidän oikeuksiaan loukatun, kun lapselle ei ole myönnetty vapautuksia. Tuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan korostanut lapsen oikeutta koulutukseen ja sitä, ettei vanhemman uskonnonvapaus paina tässä punninnassa enemmän. Perusoikeusjärjestelmässä ei ole otettu suoraa kantaa siihen, miten nämä vapautuspyynnöt pitäisi ratkaista. Perusoikeuksien tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Siten nämä tuomioistuimen ratkaisut on otettava huomioon myös tulkittaessa vapautuksia kansallisesta näkökulmasta. Myös lapsen oikeuksien sopimus turvaa lapselle oikeuden koulutukseen. Lapsen oikeutta koulutukseen voidaan siten pitää perustavanlaatuisena perus- ja ihmisoikeutena. Oman tulkintasuositukseni mukaan lapsen etua tulisi tulkita perus- ja ihmisoikeuksien perusteella siten, että uskonnon perusteella ei myönnetä vapautuksia perusopetuksesta. Vanhempien valta tulisi rajoittua siihen, suorittaako lapsi oppivelvollisuutensa peruskoulussa, yksityiskoulussa vai kotiopetuksessa. Tulkintasuositukseni turvaa samalla myös uskonnollisten ryhmien yhdenvertaista kohtelua sekä ratkaisee jännitteen uskonnonvapauden ja lapsen oikeuden opetukseen välillä. Halusin selvittää, miten peruskouluissa on ratkaistu vanhempien pyytämiä vapautuksia. Tätä varten ei ollut olemassa suomalaisia tuomioistuinratkaisuja, minkä takia päätin hankkia empiiristä aineistoa tutkimusaiheesta toteuttamalla ryhmäkeskustelut. Toiseen keskusteluun osallistui neljä henkilöä, jotka olivat lapsena kuuluneet vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen, mutta jättäneet liikkeen aikuisiän kynnyksellä. Toinen keskustelu toteutettiin kolmen muslimin kanssa. Keskustelun aiheena oli keskustelijoiden omat kokemukset näistä perusopetuksen oppituntien vapautuksista. Keskusteluissa ei tullut esille sellaisia näkemyksiä, että vapautuksia ei olisi myönnetty keskusteluun osallistujille näiden ollessa lapsia. Empiirisen metodin avulla sain syvemmän ja konkreettisemman kuvan käsiteltävästä aiheesta, vaikka siitä ei voikaan tehdä yleistäviä päätelmiä.