Browsing by Author "Rajala, Pauliina"

Tutkimus käsittelee koneellisesti tuotetun henkilötietoon liittymättömän datan suojaamista liikesalaisuutena. Aihe on ajankohtainen, sillä datan merkitys ja määrä liike-elämässä kasvaa jatkuvasti. Datan arvo on huomattu myös EU-tasolla ja EU:ssa onkin käynnissä useita digitaalisia sisämarkkinoita ja dataa koskevia hankkeita. Huolimatta EU:n toimista, oikeustila datan suojaamisen osalta on epäselvä niin kotimaisen kuin EU-lainsäädännön osalta. Datan suojaaminen ja hallinta perustuu nykyisellään vahvasti sopimiseen ja tosiasialliseen hallintaan. Olematon lainsäädäntökehys voi osaltaan johtaa epätasapainoiseen markkinatilanteeseen ja markkinoiden toimimattomuuteen. Dataa koskevan juridisen viitekehyksen selventäminen ja systematisointi onkin tarpeen, jotta dataa liiketoiminnassaan hyödyntävien tahojen asema ja keinot saada suojaa kolmansia vastaan olisivat nykyistä selkeämmät. Dataa koskevasta sui generis –suojasta on käyty akateemista ja poliittista keskustelua. Tällaista suojamuotoa ei ainakaan toistaiseksi ole perustettu. Siten on tarpeen tutkia datan asettumista jo jonkin olemassa olevan suojamuodon systematiikkaan. Tämä tutkimus koskeekin datan sovittamista liikesalaisuussuojan kontekstiin, jota on harmonisoitu EU-tasolla liikesalaisuusdirektiivillä. Tutkimus on de lege lata –tyyppinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa tarkastellaan liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan mukaista liikesalaisuuden legaalimääritelmää ja sitä, täyttääkö data sen asettamat edellytykset. Tutkimus ottaa myös kantaa siihen, miten liikesalaisuuslain 2 §:n 2 kohdan liikesalaisuuden haltijan laillinen määräysvalta voidaan kohdentaa koneellisesti tuotetun datan tuotantoprosessissa. Tutkimuksen aineistossa on huomioitu liikesalaisuuksia koskeva kotimainen ja EU-tasoinen lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus. Relevanttia oikeuskäytäntöä on myös hyödynnetty siinä määrin kuin se on ollut mahdollista, koska uutta lainsäädäntöä koskevaa kotimaista tai EU-tasoista oikeuskäytäntöä ei ehtinyt syntyä tutkielman valmistumiseen mennessä 14.5.2019. Tutkimuksen argumentaation tukena on kaksi olemassa olevaa dataa tuottavaa ja jalostavaa teknologiaa, joita hyödynnetään myös tuotantoprosessin hahmottamisessa ja käytännön kontekstin luomisessa. Liikesalaisuudet suojaavat elinkeinotoimintaan liittyvää salaista ja taloudellisesti arvokasta tietoa sen oikeudettomalta hankkimiselta, käyttämiseltä ja ilmaisemiselta. Tiedon vapauden periaatteen mukaan tietoon ei saisi kohdistua yksinoikeuksia. Liikesalaisuussuoja ei muodostakaan samankaltaista yksinoikeutta kohteeseensa kuin esimerkiksi immateriaalioikeus. Datan tehokkaan suojaamisen edellytyksenä ei välttämättä olekaan yksinoikeus dataan eikä myöskään dataa koskevan sui generis –suojan tunnustaminen. Data on osa tiedon arvoketjua, joka rakentuu datan lisäksi informaatiosta, tiedosta ja tietotaidosta. Olisi vaikeasti perusteltavissa, miksi datan osana tiedon arvoketjua tulisi tulla suojatuksi laajemmin kuin tiedon, joka voidaan nähdä datan kehittyneempänä asteena tiedon arvoketjussa. Dataa koskevien oikeuksien kohdentamista arvioidaan tutkimuksessa suhteessa laitteen valmistaja – laitteen omistaja – laitteen käyttäjä, jos laitteen käyttäjä on eri taho kuin omistaja. Oikeuksien kohdentamiseen datan osalta vaikuttaa myös se, että jollakin taholla voi olla de facto yksinomainen pääsy laitteen tuottamaan dataan, joka on mahdollistettu suunnittelulla tai teknisillä turvakeinoilla. Merkitystä on myös sillä, miten datan tuotantoketju tai -verkosto on rakentunut ja minkä tyyppisen datan tuottamisesta on kyse. Datan haltijana voisi kuitenkin tulla kyseeseen ainakin datan tuottaja tai kerääjä sekä dataa tuottavan laitteen omistaja tai valmistaja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei datan suojaamiseksi liikesalaisuutena ole osoitettavissa estettä. Suojan saaminen on kuitenkin ehdollista, koska datan tulee suojaa saadakseen täyttää liikesalaisuuslain 2 §:n 1 a–c kohtien edellytykset, joiden täyttymisen havaittiin olevan matalan jalostusasteen datan, kuten raakadatan, osalta vaikeampaa kuin strukturoidumman lähempänä informaatiota olevan analysoidun datan osalta. Näin ollen datan jalostusasteella voi olla merkitystä sen suhteen, tuleeko data suojatuksi liikesalaisuutena. Liikesalaisuussuoja ei siten koskisi kaikkea dataa, kuten ei myöskään kaikkea tietoa.