Browsing by Author "Rantakari, Heidi"

Tutkielman tarkoituksena on selvittää työntekijän salassapitovelvollisuuden sisältöä lainsäädännössä, ja tutkia lainsäädännön tarjoamia keinoja ehkäistä työntekijän aiheuttamia tietovuotoja. Työntekijän yleistä salassapitovelvollisuutta on säännelty työsopimuslaissa (TSL), rikoslaissa (RL) ja laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL). Säännökset poikkeavat jonkin verran toisistaan erityisesti salassapitovelvollisuuden keston suhteen, mikä voi aiheuttaa sekaannusta erityisesti entisten työntekijöiden kohdalla. Toinen ongelmallinen seikka säädösten välisessä suhteessa on niiden epäjohdonmukainen terminologia: TSL:ssa puhutaan liike- ja ammattisalaisuuksista, RL:ssa yrityssalaisuuksista ja SopMenL:ssa liikesalaisuuksista. Työoikeudellisessa kirjallisuudessa näiden katsotaan vastaavan jotakuinkin toisiaan, mutta esimerkiksi RL:n yrityssalaisuuden määritelmässä liike- ja ammattisalaisuudet ovat ikään kuin yksi yrityssalaisuuksien alakategorioista. Lainsäädäntö tarjoaa useita keinoja liikesalaisuuksien vuotamisen ehkäisemiseen. Osa näistä soveltuu myös sellaisten tilanteiden selvittämiseen, jossa työntekijää jo epäillään tietovuodosta. Tässä tutkielmassa käsiteltäviä suojautumiskeinoja ovat ensinnäkin työntekijän taustojen tarkastaminen ja siihen liittyen turvallisuusselvitykset, henkilöluottotietojen tarkastaminen sekä huumausainetestit. Tämän lisäksi käsittelen kilpailukielto- ja salassapitosopimuksia, joista ainoastaan ensin mainittuja säännellään lailla. Oma lukunsa on myös työnantajan sisäisillä ohjeilla. Tarkastelussa ovat lisäksi teknisin menetelmin toteutettava valvonta, johon tässä tutkielmassa luetaan kameravalvonta sekä sähköpostien ja sähköpostin tunnistamistietojen käsittely. Ensisijaisina suojautumiskeinoina työntekijöiden yksityisyyden suojan kannalta voidaan pitää kilpailukielto- ja salassapitosopimuksia, sisäisiä ohjeita ja huolellisuutta rekrytoinnissa. Nämä lienevät myös preventiivisen vaikutuksen osalta tehokkaimpia suojauskeinoja. Muut tutkielmassa käsiteltävät keinot ovat lähtökohtaisesti säännöstenkin näkökulmasta toissijaisia keinoja. Niitä voidaan käyttää siis silloin, jos se on välttämätöntä ja tietojen suojauksesta on huolehdittu muulla tavoin asianmukaisesti.