Browsing by Author "Rantamaula, Mari"

Euroopan yhteisöt luotiin alun perin edistämään jäsenvaltioiden taloudellista yhteistyötä, vaikka yhteistyön tiivistämisellä pyrittiin samalla estämään konflikteja. Rooman sopimuksessa ei liioin ollut yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan viittaavia artikloita. Taloudellisen integraation edistäminen on yhä edelleen EU:n johtava päätavoite, vaikka perussopimuksissa on sittemmin korostettu myös ihmisoikeuksien asemaa. Vasta 1990-luvun Maastrichtin sopimuksen myötä EU on voinut asettaa poliittisia pakotteita, joista Euroopan unionin kielenkäytössä käytetään termiä ”rajoittavat toimenpiteet”. Viimeksi Euroopan unionin perussopimuksia on muokattu vuonna 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella, jolla pakotteita koskevaa päätöksentapamenettelyä ei kuitenkaan muokattu. Tällä hetkellä EU:lla on noin 30 voimassa olevaa pakoteohjelmaa, jotka perustuvat EU:n autonomisiin pakotteisiin. Unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka muodostaa pääsääntöisesti alueen, jossa Euroopan unionin tuomioistuimen rooli on kapea. Luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille on kuitenkin heille osoitettujen pakotteiden laillisuuden arvioimiseksi varattu poikkeuksellisesti mahdollisuus kääntyä Euroopan unionin tuomioistuinten puoleen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä on ollut kansainvälisesti tarkasteltuna merkittävä rooli rajoittavia toimenpiteitä koskevien linjanvetojen synnyssä. Tutkimuksessa tarkastelen EU:n oikeuskäytäntöä Ukrainan tilanteen johdosta toteutettuihin pakotteisiin asti. Kyseiset pakotteet otettiin käyttöön vuonna 2014, ja näitä pakotteita koskevia neuvoston asetuksia ja päätöksiä on sittemmin muokattu useaan otteeseen. Tutkimuksessa pyrin samalla tutkimaan sitä, millainen muutos unionin oikeuskäytännössä näkyy Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena. Tutkimus jakautuu johdannon jälkeen viiteen lukuun. Johdannon jälkeisessä luvussa käsittelen EU-pakotteiden oikeusperustaa ja täytäntöönpanoa. Kolmannessa luvussa selostan pakotteita koskevaa oikeuskäytäntöä ja neljännessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen merkitystä EU-pakotepolitiikan kannalta. Ennen johtopäätöksen tekemistä käyn läpi oikeusturvan perusvaatimuksia EU-oikeudessa.