Browsing by Author "Rantanen, Iiris"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kartoittaa puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevaa eurooppaoikeudellista oikeustilaa. Oikeustila muuttui merkittävästi vuonna 2009, kun puolustus- ja turvallisuusalan erityinen hankintadirektiivi 2009/81/EY tuli voimaan. Ennen direktiivin voimaantuloa jäsenvaltiot pyrkivät usein turvautumaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan poikkeussäännökseen hankkiessaan kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tavaroita ja palveluita. Artiklan soveltuessa jäsenvaltiot voivat toteuttaa perussopimusten muista velvoitteista riippumatta keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvien tietojen salassapidon sekä keskeisten turvallisuusetujen kannalta tarpeelliset toimenpiteet, jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä SEUT 346 artiklan soveltamisalaa on kuitenkin tulkittu yhä tiukemmin. SEUT 346 artikla koskee rajattuja poikkeustilanteita, joissa jäsenvaltion toimenpiteet todella edistävät keskeisiä turvallisuusetuja sekä ovat tarpeellisia näiden etujen turvaamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden toimien pitää olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Vaikka SEUT 346 artiklan keskeiset turvallisuusedut olisivat käsillä, jäsenvaltio ei voi vedota artiklaan, mikäli samat edut voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin sääntelyllä on pyritty selventämään tilanteita, joissa jäsenvaltion turvallisuuteen liittyvät hankinnat tulee tehdä julkisten hankintamenettelyjen avulla perussopimusten poikkeuksiin vetoamisen sijasta, sekä antamaan käytännön mahdollisuuksia suojata jäsenvaltioiden turvallisuusintressejä hankintamenettelyn yhteydessä. Direktiiviin sisältyy erityisiä säännöksiä muun muassa tietoturvallisuuteen, toimitusvarmuuteen, tarjoajien poissulkemiseen sekä hankintamenettelyjen valintaan liittyen. Käyn tutkielmassa läpi näitä erityissäännöksiä ja arvioin niiden vaikutusta SEUT 346 artiklan tulkintaan. Tutkielman alussa käsittelen myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä liittyen perusvapauksien rajoittamiseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Vaikka SEUT 346 artikla on puolustus- ja turvallisuushankintoihin liittyvä erityinen poikkeusperuste, perusvapauksia koskevalla oikeuskäytännöllä voidaan tarkastella tuomioistuimen yleisesti turvallisuuspoikkeuksien yhteydessä käyttämää tulkintatapaa. Tarkastelen tutkielmassa erityisenä ilmiönä myös puolustus- ja turvallisuushankintojen yhteydessä vaadittuja vastasitoumuksia, vastakauppoja tai teollista yhteistyötä, joissa näyttäytyy jonkinasteinen ristiriita erityisesti komission ajaman oikeustilan ja jäsenvaltioiden toiminnan välillä.