Browsing by Author "Rasila, Tapio"

Tutkielman aiheena on kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa verrattain vähälle tutkimukselliselle huomiolle jäänyt rikosprosessioikeudellinen kysymys: syyttömän tuomitseminen. Syyttömän tuomitsemista on Suomessa perinteisesti kutsuttu oikeusmurhaksi. Oikeusmurhalla on tällöin tarkoitettu henkilölle annettua lainvoimaista syyksilukevaa tuomiota rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Syyttömän tuomitsemista ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkielman tavoitteena on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa. Tähän on pyritty keräämällä tutkimuksen perustana oleva vääriä tuomiota koskeva aineisto sekä tuomalla ulkomaisen oikeusmurhatutkimuksen metodiikka ja tutkimustulokset kotimaiseen kontekstiin soveltuviltaan osin. Viitattu vääriä tuomioita koskeva aineisto on kerätty käymällä läpi korkeimman oikeuden rikosasian tuomionpurkuja koskevia ratkaisuja viimeisen 10 vuoden ajalta. Aineiston muodostavissa tapauksissa purkua on haettu menestyksekkäästi uusien, tuomitun syyttömyyttä tukevien, todisteiden perusteella, siis lähinnä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 § 1 momentin 3 kohdan perusteella. Tällaisia tapauksia oli tarkastelujaksolla yhteensä kuusi. Nämä kuusi tapausta muodostavat tutkielman aineiston. Tutkielma rakentuu kolmen keskeisen tutkimuskysymyksen ympärille. Ensinäkin, onko Suomessa tuomittu syyttömiä vastaajia rikosoikeudenkäynnissä? Toiseksi, mitkä syyt ovat johtaneet syyttömien tuomitsemiseen aineiston muodostavissa tapauksissa? Tällöin pyritään siis jäljittämään kotimaisen rikosprosessin virhelähteitä, sellaisina kuin ne aineiston tapauksissa ilmenevät. Kolmantena kysymyksenä on, että minkälaisia takeita rikosprosessijärjestelmä tarjoaa syyttömälle vastaajalle näitä prosessin sokeita kohtia ja virhelähteitä vastaan? Kerätty aineisto muodostaa tällöin pohjan jatkoanalyysille, eli virhelähteiden paikantamiselle, jäsentelylle sekä oikeudelliselle arvioinnille. Tutkielma rakentuu kuuteen lukuun. Johdannossa käsitellään tutkimuksen taustan ja tavoitteiden lisäksi aineiston keräämiseen liittyviä yksityiskohtia sekä metodologiaa. Toinen luku muodostaa tutkielman niin kutsutun yleisen osan, jossa tutkimuksen aihealuetta lähestytään oikeusteoreettisemmasta näkökulmasta. Kyseisessä luvussa syyttömän tuomitsemiseen liittyvää problematiikkaa tarkastellaan rikosprosessin funktioita koskevan keskustelun näkökulmasta. Kolmannessa luvussa esitellään aineiston ensimmäisen tapaus. Luvussa fokukseen nousevat asiantuntijatietoon ja -todisteluun nivoutuvat oikeusturvaongelmat erityisesti hyväksikäyttörikosten käsittelyssä. Neljännessä luvussa tarkastellaan aineiston toisessa tapauksessa ilmenneitä silminnäkijätunnistamiseen, viranomaisten väärinkäytöksiin ja esitutkintaan liittyviä ongelmakohtia. Viidennessä luvussa käydään lyhyesti läpi aineiston kolme muuta tapausta. Kuudes ja viimeinen luku päättää tutkielman ja sisältää totuttuun tapaan loppukeskustelun- ja päätelmät. Tutkielmaa voi luonnehtia pääosittain empiiriseksi ja osittain lainopilliseksi. Tutkimusotteena on laadullinen tapaustutkimus: tarkoituksena on saada intensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta kuvaamalla ja jäsentelemällä sen keskeiset faktat. Käytännössä aineiston tapauksiin kuuluvia yksityiskohtia käytetään esimerkkinä yhdestä tai useammasta vääriä tuomiota aiheuttavasta tekijästä, jolloin aineistoon pohjaava empiirinen tieto voidaan kytkeä tätä yksittäistä tekijää koskevaan laajempaan teoreettiseen viitekehykseen. Tämän jälkeen on mahdollista esittää myös oikeudellinen arvio tapaukseen liittyvistä seikoista.