Browsing by Author "Rautakorpi, Matti"

Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä hahmottamaan millaisia rajoitteita työsopimussuhde voi asettaa työntekijän sananvapauden käytölle. Lähtökohtana ovat erityisesti työsopimuslain 3.1 §:n asettama lojaliteettivelvoite, sekä perustuslain 12 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan turvaama sananvapaus. Myös työnantajan direktio-oikeutta, lainsäädännössä määrättyä salassapitovelvollisuutta ja työntekijän salassapitosopimuksia tarkastellaan siltä osin kun niillä on vaikutusta työntekijän sananvapauteen työsuhteen kannalta. Esiin nostetaan myös esimerkkeinä yliopistolain, muutamien työehtosopimusten sekä sananvapausrikosten vaikutus työntekijän sananvapauteen. Tämän lisäksi esitellään työnantajalla käytössään olevat sanktiokeinot sananvapauden väärinkäyttötapauksissa. Aihetta lähestytään erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, tukeutuen myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Myös relevanttia suomalaista oikeuskäytäntöä on mukana. Koska työsuhde on yleensä kahden yksityisen tahon välinen sopimus, on tulkinnassa huomioitava perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutus, joka on oppina varsin vakiintumaton ja kotimaisessa oikeuskäytännössä työsuhteen ja sananvapauden välillä vähän sovellettu. Arviointi on keskittynyt työntekijän moitittavan käyttäytymisen kokonaisarviointiin ja perusoikeuksia ei ole otettu punninnassa juurikaan huomion. Virkamiesten osalta myös sananvapautta perusoikeutena on oikeuskäytännössä enemmälti arvioitu, koska virkamiesten osalta perusoikeuksilla on katsottu olevan suora vertikaalinen vaikuttavuus. Tulkinnassa voidaan käyttää jossain määrin apuna myös näitä ratkaisuja. Tutkielmassa esitetään useita tilanteita, joissa sananvapaus olisi otettava huomioon, vaikka työsuhde sopimussuhteena onkin kahden yksityisen välinen suhde johon perus- ja ihmisoikeuksien ei ole perinteisesti katsottu ulottuvan. Aihepiirin tapauskohtaisuudesta riippuen on mahdotonta esittää eksakteja sääntöjä jotka soveltuisivat samalla tapaa erilaisiin tilanteisiin. On kuitenkin mahdollista löytää suuntaviivoja ja pyrkiä esittämään tiettyjä yleistyksiä siitä, milloin puuttuminen työntekijän sananvapauteen on hyväksyttävää. Ratkaisevaksi puuttumisen oikeutusta pohdittaessa nousee lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista johdettavin suuntaviivoin se, onko puuttumisella sananvapauteen ollut hyväksyttävä tarkoitus, onko se ollut oikeasuhtaista ja millainen yhteiskunnallinen intressi sananvapauden käyttämisellä on saavutettu.