Browsing by Author "Rautiainen, Ina"

Välimiesmenettely riidanratkaisukeinona on laajentanut soveltamisalaansa puhtaan dispositiivisten kiistojen ohella myös riitoihin, joissa on jokin kilpailuoikeudellinen liityntä. Vaikka välitystuomion materiaalinen ratkaisu on lähtökohtaisesti lopullinen, lähtökohdasta voidaan poiketa, kun kilpailuoikeuden loukkaus voi olla vastoin kotimaisen oikeusjärjestyksen perusteita. Tällöin kilpailuliitännäisessä asiassa välitystuomiolla vahvistetun järjestelyn tai välitystuomion oikeusvaikutusten mahdollinen kilpailuoikeuden vastaisuus voidaan ottaa tutkittavaksi kansallisessa tuomioistuimessa. Tällainen ns. public policy -arviointi on osa kansallisten tuomioistuinten välimiesmenettelyyn kohdistuvaa kontrollitehtävää välimiesmenettelystä annetun lain 40 §:n mukaisesti. Suomen voimassaolevaan oikeuteen ei kuitenkaan sisälly säännöstä, jolla säädettäisiin nimenomaisesti public policy -arvioinnin luonteesta, laadusta ja kohdentumisesta. Tutkielmassa esitän näitä kriteerejä selventääkseni tulkintakannanottoja ensinnäkin siitä, millä perustein ja missä laajuudessa kansallisen tuomioistuimen tulee arvioida välitystuomion potentiaalista kilpailuoikeuden loukkausta. Lisäksi erittelen sitä, rajoittuuko suomalaisen tuomioistuimen public policy kontrolli voimassaolevan oikeuden mukaan vain kilpailuliitännäisen välitystuomion virheisiin lain soveltamisessa, vai voiko myös näyttökysymys tulla arvioitavaksi uudelleen tuomioistuimessa. Kotimaisissa virallislähteissä ja oikeuskirjallisuudessa on kansainvälisen linjan mukaisesti puollettu varsin korkeaa toleranssirajaa public policy -perusteiseen mitättömyysseurakseen liittyen. Tutkielmassani tulen kuitenkin siihen tulokseen, että kilpailuliitännäisten välitystuomioiden erityispiirteistä johtuen korkea toleranssiraja prima facie -arvion perusteella ei täytä tuomioistuinkontrollin tavoitetta. Sen sijaan esitän, että toleranssirajasta on erotettava kaksi erillistä tasoa: edellytettävän analyysin taso sekä sovellettava puuttumiskynnys. Tuomioistuimen kontrollifunktio edellyttää kilpailuliitännäisessä asiassa varsin laajaa public policy -perusteen analyysiä. Täytäntöönpanomyönteinen ratkaisu puuttumiskynnyksestä lainsäätäjän valitseman oikeuspoliittisen linjan mukaisesti mahdollistuu myös kilpailu- ja EU-oikeudellisten edellytysten osalta vain, jos tuomioistuin tekee ratkaisunsa välitystuomion mitättömyydestä tietoisesti ja riittävällä informaatiolla. Tuomioistuimen public policy arvion kohdentumisen osalta esitän, että laajan analyysin edellytyksestä huolimatta lähtökohtana edelleen on tuomioistuimen sitoutuminen välimiesten näkemykseen välimiesmenettelyssä esitetystä näytöstä. Analyysin korkea taso edellyttää lähinnä tarpeellisen perusteellista arviota välitystuomiossa omaksutun lain soveltamisen oikeellisuudesta. Toisaalta näytön osalta tuomioistuimen on arvioitava välimiesten suorittaman näytön arvioinnin riittävyys. Näissä rajoissa tuomioistuinkontrollin voidaan nähdä tyydyttävällä tavalla täyttävän tehtävänsä identifioida räikeimmät, mahdollisesti kotimaisen oikeusjärjestyksen vastaiset kilpailuoikeuden loukkaukset.