Browsing by Author "Reijonen, Sami"

Suomen rikosprosessioikeuteen sisällytettiin 1.1.2015 voimaan tullut uudistus syyteneuvottelujärjestelmästä. Pääpiirteittäin syyteneuvottelujärjestelmää sovellettaessa syytetty tunnustaa teon ja auttaa sen selvittämisessä. Asianomistajan asema on suomalaisessa rikosprosessissa perinteisesti vahva, ja asianomistajan suostumus on edellytys syyteneuvottelulle. Säännösten esitöissä on korostuneesti esillä kustannussäästöt ja prosessiekonomia. Näiden tavoitteiden lainsäätäjä uskoo toteutuvan parhaiten vaikeasti selvitettävän talousrikollisuuden osalta. Syyteneuvottelua onkin sovellettu pääasiallisesti velallisen rikoksiin ja verorikoksiin. Asianomistajan intressinä on myös saada korvaus rikoksesta johtuneista vahingoistaan. Talousrikos on myös voinut johtaa yrityksen maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin. Tarkastelen laajan hovi- ja käräjäoikeuskäytännön valossa syyteneuvottelua käytännössä. Pääasiallinen tarkastelun kohde on asianomistajan asema syyteneuvottelussa. Erityisesti tarkastelen sitä, miten asianomistajan asema velkojana on turvattu. Asianomistajan vahvalla asemalla ja suostumuksen epäämisellä on luonnollisesti vaikutusta myös yleisesti koko prosessiin ja tarkastelen myös sitä, onko asianomistajan asema liian vahva syyteneuvottelussa. Asianomistajat on havaintojeni valossa suhtautuneet myönteisesti menettelyyn, kunhan heidän korvausvaatimuksensa on turvattu. Tutkielmassa tehtyjen huomioiden valossa asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset on turvattu syyteneuvottelussa hyvin. Valtaosassa tapauksia vastaajan ja asianomistajan välillä on tehty sovinto myös vahingonkorvausvaatimuksista. Tuomioistumissa vahingonkorvaukset on pääasiassa myös hyväksytty perusteeltaan ja määrältään syyksilukemisen perusteella. Konkurssivelkojien ollessa asianomistajina tulee tarkastella myös konkurssipesän päätöksentekoa. Asianomistajan suostumus on oikeuskäytännössä annettu konkurssipesän nimissä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten konkurssipesän suostumus annetaan ja kenellä on oikeus käyttää puhevaltaa jopa satojen konkurssivelkojien puolesta. Pesänhoitajan tehtäviin kuuluu edustaa konkurssipesää lähes kaikissa oikeusprosesseissa. Tutkielmani valossa vaikuttaakin siltä, että pesänhoitajalla on toimivalta antaa suostumus menettelyyn velkojien puhevaltaa käyttäen. Luonnollisesti pesänhoitajan on tarvittaessa kuultava ainakin suurimpia velkojia. Monissa tarkastelemissani tapauksissa konkurssipesä on ollut julkisselvityksessä, jolloin velkojien päätösvalta on päättynyt. Näissä tapauksissa suostumus on annettu julkisselvittäjän päätöksellä. Tutkielma on pääasiassa rikosprosessioikeudellinen. Konkurssipesän hallinnon ja päätöksenteon tarkastelu tuo tutkielmaan myös insolvenssioikeudellisen ulottuvuuden. Tutkimusmenetelmä on pääasiallisesti lainoppi. Oikeuskäytännön tarkastelun osalta tutkielmassa on lisäksi empiirisen lainopin piirteitä.