Browsing by Author "Reinikainen, Paavo"

Tutkielman aiheena on työntekijän työmäärästä johtuvan henkisen kuormittumisen ennalta ehkäisy ja kuormitustekijöiden vähentäminen. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan työnantajan vastuuta vallitsevassa oikeustilassa. Tulkintaa ja systematisointia tehdään tarkastelemalla työturvallisuuslakia (738/2002, TTurvL) ja työaikalakia (872/2019, TAikaL), lakien esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Henkisen työsuojelun kannalta tarkastelussa ovat TTurvL:n keskeiset lainkohdat, jotka ovat TTurvL 8 §:n yleinen huolehtimisvelvoite, TTurvL 10 §:n vaarojen arviointi, TTurvL 13 §:n työn suunnittelu ja mitoittaminen sekä TTurvL 25 §:n toimimisvelvoite. Näiden lisäksi tarkastellaan TAikaL:n keskeisiä säännöksiä työmäärästä aiheutuvan henkisen kuormituksen ennalta ehkäisyssä. Tutkielma kuuluu työoikeuden alaan. Metodiltaan tutkielma edustaa lainoppia. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota voimassa olevan lainsäädännön tulkinnanvaraisuuksiin ja ongelmallisuuksiin suhteessa muuttuneeseen työelämään. Tutkielmassa tuli esille, että työmäärästä johtuva henkinen kuormittuminen on nykyajan työelämässä tosiasiallinen ongelma, mutta sen estäminen lainsäädännön keinoin on haasteellista. Liiallisesta työmäärästä johtuva henkinen kuormittuminen johtaa harvoin oikeuskäsittelyyn asti. Terveydelle haitalliseen henkiseen kuormittumiseen johtavat syyt ovat yksilöllisiä ja kuormitustekijöiden yhdistäminen työperäisiksi ei ole yksiselitteistä. TAikaL:n säännökset osoittautuivat myös osittain ongelmallisiksi työsuojelun näkökulmasta. Työmäärästä johtuvan henkisen kuormittumisen ehkäisyssä keskeistä on työnantajien tietoisuuden lisääminen kuormitustekijöistä sekä tarvittavien toimenpiteiden tiedostaminen ja toteuttaminen. Tutkielmassa tuodaan esille joitakin de lege ferenda -näkökulmia, joilla saattaisi olla myönteisiä vaikutuksia työturvallisuuden edistämisen kannalta.