Browsing by Author "Reittu, Jarkko"

Pakkolisenssi on lainsäädännön mahdollistama rajoitus patentin suojaamaan yksinoikeuteen kohtuullista korvausta vastaan. Pakkolisenssijärjestelmä on tarkoitettu lieventämään yksinoikeuden aiheuttamia haittavaikutuksia ja turvaamaan yhteiskunnan kannalta tärkeitä etuja. Pakkolisenssikanteet ovat harvinaisia niin Suomessa kuin muualla maailmassa, ja aihetta on käsitelty vähän kotimaisessa kirjallisuudessa. Tutkielma on kattavin Suomessa patenttien pakkolisensseistä tehty tutkimus. Tutkielman tavoitteena on selvittää patentteja koskevan pakkolisenssilainsäädännön sisältö ja merkitys, ottaen huomioon patenttioikeudelle ominainen sääntelyn kansainvälinen ulottuvuus. Tärkeimpänä pakkolisensseihin vaikuttavana kansainvälisenä sopimuksena voidaan pitää TRIPS-sopimusta. Tutkielmassa kartoitetaan myös pakkolisenssijärjestelmän ja kilpailuoikeuden suhdetta sekä arvioidaan aikaisintaan 1.1.2014 sovellettavan yhtenäispatenttiasetuksen merkitystä kansallisen pakkolisenssilainsäädännön kannalta. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on käsitellä oikeuksien täytäntöönpanoa analysoimalla erilaisia vaihtoehtoja pakkolisenssin saamiseksi. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus, ja tulkinnassa käytetään patentti- ja EU-oikeudelle yleistä teleologista tulkintaa. Patenttioikeudelle on tyypillistä oikeusvertaileva tutkimus, ja tutkielmassa on käytetty ulkomaisia oikeuslähteitä, mutta tutkielma ei ole oikeusvertaileva tutkimus. Ulkomaisten oikeuslähteiden funktiona on ollut toimia ensisijaisesti inspiraation lähteenä. Lisäksi Suomen kilpailulainsäädäntö vastaa EU:n kilpailulainsäädäntöä, joten EU-oikeutta ei voida sivuuttaa oikeuslähteenä pakkolisenssikysymyksissä. Tutkielman perusteella pakkolisenssien myöntämisperusteet voidaan jakaa neljään pääluokkaan. Tärkeänä patenttilain ulkopuolisena perusteena voidaan pitää kiellettyjen kilpailunrajoitusten torjumista kilpailuoikeudellisilla korjaustoimenpiteillä, jotka käytännössä vastaavat pakkolisenssivelvoitteita. Yhtenäispatenttiasetus todetaan tutkielmassa epätasapainoiseksi, mikä voi johtaa yhtenäispatenttijärjestelmän väärinkäyttöön. Lisäksi TRIPS-sopimuksen kaikkia määräyksiä ei ole implementoitu Suomen lainsäädäntöön, mitä voidaan pitää puutteena. Kokonaisuudessaan pakkolisenssijärjestelmä todetaan tarpeelliseksi, vaikka käytännössä pakkolisenssikanteita nostetaan harvoin.