Browsing by Author "Rekilä, Outi"

Tutkielmassa tarkastellaan käytännön taannehtivaa muuttamista verovelvollisen vahingoksi. Aihe on noussut kotimaisessa keskustelussa ajankohtaiseksi viimeaikaisten siirtohinnoitteluoikaisujen yhteydessä. Luottamuksensuojaa koskevan VML 26.2 §:n tarkoituksena on antaa verovelvolliselle suojaa verotuksen taannehtivaa muuttamista vastaan ja siten parantaa verotuksen oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta. Luottamuksensuojan edellytykset ovat kuitenkin tiukat, sillä säännöksen soveltaminen merkitsee virheellisen verotuksen hyväksymistä. Säännöksen soveltamisala on yhä osin täsmentymätön, vaikka se on ollut VML:ssa jo vuodesta 1998. VML:n vuoden 2005 uudistus laajensi mahdollisuutta oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi. Luottamuksensuojaa koskeva säännös säilyi muuttumattomana. Tutkielmassa pohditaan sitä, onko uudistus kuitenkin vaikuttanut luottamuksensuojaan. VML 26.2 § sisältää vaikeasti määriteltäviä käsitteitä, joita tutkielmassa täsmennetään. Lisäksi määritellään luottamuksensuojan katkeamista sekä yhteyttä ja eroa viiden vuoden oikaisun edellytyksiin. Kysymyksessä on pääasiallisesti lainopillinen lähestymistapa, joka sisältää vivahteita oikeuspoliittisesta tutkimusotteesta. Tutkielman yleisen osan teoreettista tarkastelua hyödynnetään siirtohinnoitteluosiossa. Tutkielman erityisessä osassa pohditaan sitä, missä tilanteissa siirtohinnoittelukäytäntöä on muutettu taannehtivasti verovelvollisen vahingoksi tavalla, joka voi olla ristiriidassa luottamuksensuojan kanssa. Tarkoituksena on hahmottaa taannehtivan oikaisun rajoja. Siirtohinnoitteluoikaisun yhteydessä nostetaan esiin edellisen verotarkastuksen ja siirtohinnoitteludokumentaation merkitys. Tutkielmassa esitellään siirtohinnoitteluvalvonnan tulevaisuuden näkymiä. Reaaliaikaista verovalvontaa tarkasteltaessa hyödynnetään Alankomaista saatavilla olevia tuloksia mallin toimivuudesta. Reaaliaikaista ohjausta koskevan tarkastelun perusteella voidaan todeta, että yhtiöt suhtautuvat malliin varovaisen optimistisesti. Parhaimmillaan uusi toimintamalli tarjoaisi mahdollisuuden siirtohinnoista sopimiseen ja verotarkastusten määrän laskuun. Samalla voitaisiin aiempaa paremmin ottaa huomioon luottamuksensuoja taannehtivien oikaisujen vähentyessä.