Browsing by Author "Rekilä, Terhi"

Indemnity-ehto on anglomamerikkalaisesta perinteestä Suomeen rantautunut ehtotyyppi, jota käytetään erityisesti muun muassa lisenssisopimuksissa. Indemnity-ehtojen sisältöä ja roolia osana suomalaista sopimusoikeutta on kuitenkin käsitelty oikeuskirjallisuudessa vain vähän. Oikeuskirjallisuutta, jossa olisi keskitytty indemnity-ehtoihin nimenomaisesti vain lisenssisopimuksissa, ei ole lainkaan. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään kyseisen aukon. Tarkalleen ottaen tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten indemnity-ehto vaikuttaa lisenssisopimuksen osapuolten väliseen vastuuseen kolmannen immateriaalioikeudellisista oikeudenloukkausväitteistä. Kysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa tarkastellaan indemnity-ehtojen käyttötarkoitusta, laajuutta ja sopimuksen osapuolia ensin yleisesti ja tämän jälkeen nimenomaan lisenssisopimuksiin sovellettuina. Ymmärrystä syvennetään analysoimalla vastuunjakoa lisenssisopimuksiin sisältyvien indemnity-ehtojen tyyppitilanteessa eli silloin, kun indemnity-sitoumuksen antaja on lisenssinantaja. Tämän jälkeen tarkastellaan vielä indemnity-ehtojen suhdetta muihin vastuuriskien hallintaehtoihin, indemnity-ehtojen tulkintaa sekä mahdollisia kohtuuttomuus- ja sitomattomuustilanteita. Indemnity-ehtoja voidaan yleisellä tasolla kuvata vastuuriskien hallintamekanismiksi. Lisenssisopimusten kontekstissa ehdoilla sovitaan tyypillisesti kysymyksestä, kumman sopijapuolen vastuulle mahdolliset kolmannen esittämät yksinoikeuden loukkausväitteet ja niistä aiheutuvat seuraamukset kuuluvat osapuolten keskinäisessä suhteessa. Kyse on siis pohjimmiltaan vastuunjakoehdosta, mutta ehto voi tilanteesta riippuen tarkentua osapuolten välillä muutoinkin vallitsevan vastuunjaon vahvistajaksi, vastuun rajoittajaksi tai vastuun siirtäjäksi yhdeltä osapuolelta toiselle. Mikä näistä ehtotyypeistä on käsillä määräytyy sen mukaan, miten vastuu olisi jakautunut ilman ehtoa. Ilman tätä tietohana ei voida määrittää, miten indemnity-ehto muuttaa vastuun jakautumista. Lisenssinantajan vastuun määräytymiseen ilman ehtoa ei ole muodostunut oikeuskirjallisuudessa vakiintunutta kantaa. Voidaan kuitenkin pitää selvänä, että lisenssinantajalla ei ole vastuuta kolmannen perusteettomista väitteistä aiheutuneista kustannuksista. Perusteettomilla väitteillä tarkoitetaan kolmannen vaateita, jotka tulevat oikeudenkäynnissä tai muussa riidanratkaisumenettelyssä hylätyiksi. Sen sijaan silloin, kun kolmannen vaatimukset menestyvät tai niistä sovitaan, vastuu on mahdollinen. Indemnity-ehdon funktio suhteessa näihin tilanteisiin on toimia vastuunjaon selventäjänä. Lisenssinantajalla on vastuu suoraan ehdon perusteella. Indemnity-ehtoa käytettäessäkin voi kuitenkin olla epäselvää, missä vaiheessa lisenssinantajan hyvitysvelvollisuus aktualisoituu ja voiko lisenssinantaja vapaasti sopia riidan kolmannen kanssa ilman, että menettää oikeuttaan saada hyvitystä lisenssinantajalta. Vastauksena todetaan, että lisenssinantajan mahdollinen velvollisuus huolehtia lisenssinsaajan puolustuskustannuksista heti kolmannen tehtyä väitteensä riippuu osapuolten päättämästä ehdon sisällöstä. Lisäksi tutkielmassa katsotaan, että lisenssinsaajalla on oikeus sopia riita kolmannen kanssa edellyttäen, että lisenssinsaaja pyytää lisenssinantajalta kantaa asiaan. On mahdollista, että indemnity-ehto on ristiriidassa esimerkiksi välilliset vahingot pois sulkevan vahingonrajoitusehdon kanssa. Näin ollen indemnity-ehtojen sisältö saattaa yksittäistapauksissa muokkautua muiden ehtojen vaikutuksen takia. Lisäksi indemnity-ehtojen sisältöön voi riitatilanteissa vaikuttaa niiden tulkinta. Ensisijainen ehtojen tulkintatapa on tulkita ehtoa sopijapuolten alkuperäisen yhteisen tarkoituksen mukaisesti. Mikäli se ei ole mahdollista, ehtoa on perusteltua tulkita sopimusvelvoitteiden tasapainoa tukevan tulkintatavan mukaisesti. Joissakin tilanteissa kyseeseen voi tulla myös ehdon suppea tai kaikkien ehtojen pätevyyttä painottava tulkinta. Ehtojen kohtuuttomuus- ja sitomattomuusriski sen sijaan on kohtuullisen matala. Lähinnä kyseeseen voi tulla ehdon sitomattomuus toisen osapuolen tahallisen tai törkeän tuottamuksen seurauksena tai vakioehtoja käyttävän osapuolen laiminlyötyä tuoda ehdot sopimuksen piiriin.