Browsing by Author "Riipinen, Kristiina"

Työturvallisuusoikeus on työoikeuden vanhinta kerrostumaa ja työntekijöiden työturvallisuuteen onkin kiinnitetty huomiota jo 1800-luvulta saakka. Yhteiskunnan muuttuessa ja tekniikan kehittyessä työturvallisuuteen kiinnitetään nykyään entistä enemmän huomiota. Työnantajien vastuu turvallisuuden ja terveellisyyden varmistamisesta työpaikalla on nykypäivänä hyvin korostuneessa asemassa ja tämä näkyy myös pitkän aikavälin tilastoissa työtapaturmien vähentyneinä määrinä. Vaikka työturvallisuus on kehittynyt vuosikymmenien saatossa huomattavasti, ovat työtapaturmat edelleen myös tämän päivän ongelma. Työntekijöiden esimiehillä ja heidän toiminnallaan on suuri merkitys työpaikan työturvallisuuden takaamisessa. Tämän vuoksi on tärkeää, että kukin esimies on selvillä omista työturvallisuusvelvoitteistaan ja niihin liittyvistä vastuista. Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee työturvallisuuteen liittyviä vastuukysymyksiä ja tarkemmin ottaen vastuun kohdentumista työnantajaorganisaation eri vastuutahojen kesken tapaturmaisissa työturvallisuusrikoksissa. Tapaturman käsitteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä tilanteita, joissa yrityksen piirissä tapahtunut työntekijän loukkaantuminen on seurausta tapaturmaisesta putoamisesta, kaatumisesta tai muusta vastaavasta tapahtumasta taikka esimerkiksi viallisen koneen aiheuttamasta vaaratilanteesta. Edellä mainitun johdosta olen rajannut työni ulkopuolelle muun muassa työntekijän henkiseen hyvinvointiin, häirintään ja epäasialliseen kohteluun sekä ergonomiaan liittyvät työturvallisuusvelvoitteiden rikkomiset. Tutkielmassa käsitellään aluksi niin työturvallisuusrikokseen kuin siihen liittyvään vastuun jakautumiseenkin liittyvää sääntelyä sekä työnantajalle ja työntekijälle laista johtuvia työturvallisuusvelvollisuuksia. Yleisemmän osan jälkeen tutkielmassa selvitetään tarkemmin organisaation ylimmälle johdolle, keskijohdolle sekä työnjohdolle kuuluvia työsuojelutehtäviä ja niihin liittyviä oikeuskäytännössä muovautuneita vastuun kohdentumisen päälinjoja. Lopuksi näitä aikanaan kehittyneitä päälinjoja käsitellään rinnakkain 2000-luvun oikeuskäytännön kanssa ja pyritään selvittämään onko vastuun kohdentumisessa ja aikanaan havaituissa ikävissä vastuukeskittymissä yritysten alimmille organisaatiotasoille tapahtunut muutoksia vuosikymmenten saatossa. Tässä yhteydessä käsitellään myös muun muassa delegoinnin sekä työntekijän oman menettelyn vaikutusta työnantajan ja sen edustajan vastuuseen, sekä arvioidaan oikeushenkilön rangaistusvastuun merkitystä ja suhdetta yksilövastuuseen.