Browsing by Author "Risikko, Pirita"

Kohtuuttoman korkeat oikeudenkäyntikulut muodostavat todellisen oikeusturvaongelman Suomessa. Tuoreen tutkimustiedon valossa oikeudenkäyntikulut ovat jatkaneet tasaista kasvuaan alioikeusuudistuksen jälkeen. Etenkin keskiluokkaiselle palkansaajalle korkea kuluriski voi muodostua oikeuden saatavuuden esteeksi eikä perusteltuakaan kannetta uskalleta lähteä ajamaan tuomioistuimessa. Tutkielmassa tarkastellaan oikeudenkäyntikulujen jakautumista oikeudenkäynnin jäädessä kesken. Tarkastelu painottuu tilanteisiin, joissa kantaja on peruuttanut kanteensa. Tutkielmaan on sisällytetty perusoikeusnäkökulma, joten kulukysymyksiä peilataan PL 21 §:n mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältövaatimuksiin ja tulkinta-apua haetaan access to justice - tutkimussuuntauksen kautta. Kanteen peruuttaneen osapuolen katsotaan lähtökohtaisesti hävinneen asian. Pääsäännön mukaisesti hävinnyt osapuoli on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. OK 21:7.2:n mukaan pääsäännöstä voidaan kuitenkin erityisestä syystä poiketa. Tutkielmassa kysytään, löytyykö oikeuskäytännöstä selkeä ja ennakoitava ratkaisulinja lainkohdassa tarkoitettua erityistä syytä tarkasteltaessa. Lisäksi kysytään, toteutuvatko ennakoitavuuden ja oikeussuojan vaatimukset pääasiaratkaisun puuttuessa oikeudenkäynnin jäädessä kesken kanteen peruuttamisen vuoksi. Tutkielmassa analysoidaan korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä ja havaitaan korkeimman oikeuden olevan korostetun ”esityöuskollinen” sen tulkitessa OK 21:7.2:ssä tarkoitettua erityistä syytä. Lain esitöissä erityisenä syynä mainitaan esimerkkinä tilanne, jossa vastaaja on kanteen vireillepanon jälkeen täyttänyt vaaditun suorituksen. Erityistä syytä koskevassa arvioinnissa tarkastelu on oikeuskäytännössä keskittynyt tiukasti siihen, onko kantajan vaatimus johtanut siihen, että asian tila olisi vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta merkityksellisellä tavalla muuttunut. Koska korkein oikeus on pitäytynyt tiukasti lain esitöissä lausutun esimerkin rajoissa, on ennakkopäätöksistä löydettävissä selkeä ja ennakoitava linja lainkohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Ennakkopäätösten valossa osapuolet pystyvät ennakoimaan, miten tuomioistuin todennäköisesti tulee ratkaisemaan kulukysymyksen yksittäistapauksessa. Toisaalta on myös korostettu, että oikeusasteet ovat monissa tapauksissa päätyneet keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin kulukysymyksissä. Tämä osaltaan heikentää ennakoitavuuden toteutumista. Tutkimustiedon valossa tuomarit eivät viran puolesta juurikaan kohtuullista oikeudenkäyntikuluja. Myös tässä tutkielmassa havaitaan, ettei korkein oikeus perustelluissakaan tilanteissa ole kohtuullistanut tuomittuja oikeudenkäyntikuluja. Tutkielman johtopäätöksissä korostetaan sitä, että oikeudenkäyntikuluja koskevassa arvioinnissa tulisi tapauskohtaisesti arvioida kohtuullistamisen tarpeellisuutta. Etenkin tilanteissa, joissa kanteen peruuttamiselle on ollut perusteltu syy tai jos asia on ollut oikeudellisesti epäselvä, olisi perusteltua määrätä kuluista täyden korvauksen periaatteesta poiketen. Tällä tavoin turvattaisiin molempien osapuolten oikeussuojan toteutumista nykyistä paremmin.