Browsing by Author "Ritala, Nelli"

Tutkielman kohteena on vahingonkorvaus arvopaperimarkkinoiden väärinkäyttötilanteissa. Tarkasteltavina väärinkäyttötilanteina ovat sisäpiirintiedon väärinkäyttö, markkinoiden vääristäminen sekä tiedottamiseen perustuvat rikkomukset. Painotus tutkielmassa on jälkimarkkinoilla tapahtuvissa väärinkäytöksissä. Tutkielmassa arvioidaan vahingonkorvausoikeudellisten oppien ja periaatteiden soveltuvuutta arvopaperimarkkinoille ja edellytyksiä vahingonkorvausvastuun syntymiselle. Tutkielman premissinä on, että epäselvä vahingonkorvausoikeudellinen normisto on osittain johtanut vahingonkorvauksen marginalisoitumiseen arvopaperimarkkinaoikeudellisena seuraamuksena. Tarkasteltavana vahingonkorvausnormistona toimivat arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) 16 luvun vahingonkorvaussäännökset. Tutkielmassa arvioidaan myös vuonna 2012 toteutuneen arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen onnistumista arvopaperimarkkinaoikeudellisen vahingonkorvausnormiston selkeyttämisessä. Tutkielman johtopäätöksenä on, ettei arvopaperimarkkinalain vahingonkorvausnormisto ainakaan muodosta estettä täydentävän normiston soveltamiselle. Oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta on myös pääteltävissä, että vaikkakin suoraa viittausta vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin ei aina tehdä, periaatteet kuitenkin selkeästi ovat arvopaperimarkkinaoikeudellisten vahinkojen analysoinnin ja tarkastelun taustalla. Näin on etenkin vahingonkorvauksen edellytysten osalta; vastuuperusteen muodostava teko tai olosuhde, korvattava vahinko sekä syy-yhteys edellä mainittujen välillä, ovat yhtäläisiä edellytyksiä niin arvopaperimarkkinaoikeudelle kuin yleiselle vahingonkorvausoikeudellekin. Haastavana yleisten periaatteiden soveltamista voidaan puolestaan pitää vahingon määrän määrittämisessä. Arvopaperimarkkinoiden luonteeseen kuuluvat ennakoimattomat kurssimuutokset, jotka ovat omiaan aiheuttamaan sijoittajille niin voittoja kuin tappioitakin. Haasteeksi muodostuu tällöin luonnollisten ja markkinaehtoisten muutosten erottaminen väärinkäytösten aiheuttamista muutoksista. Väärinkäytöksen aiheuttaman vahingon laskemiseen ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua, mutta lainsäädännöstä ja kansainvälisestä käytännöstä on kuitenkin löydettävissä työkaluja vahingon määrää koskevaan argumentaatioon. Tällöin arvopaperimarkkinaoikeudellinen vahingon määrittäminen ei loppujen lopuksi eroa juurikaan yleisestä vahingonkorvausoikeudellisesta käytännöstä, jolle on tunnuksenomaista, että vahingon määrä viime kädessä määrittyy tapauskohtaisen argumentaation ja tulkinnan mukaan. Arvopaperimarkkinaoikeudellisen kokonaisuudistuksen voidaan myös todeta selkeyttäneen arvopaperimarkkinalain vahingonkorvausoikeudellista normistoa, vaikkakin säännökset yhä ovat paikoitellen tulkinnanvaraisia. Esitetty antaa kuitenkin perustetta kyseenalaistaa tutkielman premissin, jonka mukaan epäselvät säännökset olisivat syynä vähäiseen vahingonkorvausoikeudelliseen käytäntöön arvopaperimarkkinoilla. Tutkielman johtopäätöksenä onkin, että vahingonkorvausoikeuden marginalisoitumisen taustalla vaikuttavat enemmänkin prosessuaaliset seikat ja käytännön olosuhteet, kuin epäselvät materiaaliset säännökset.