Browsing by Author "Ruottu, Saana"

Rationaalisesti toimivilla agenteilla on osakeyhtiön päämies-agenttisuhteissa insentiivi ajaa omaa etuaan päämiehensä edun sijaan, mikä aiheuttaa potentiaalisen intressiristiriidan päämiehen ja agentin välille. Päämieheltä agentille siirretty toimivalta ja oikeus edustaa päämiestään aiheuttavat intressiristiriitatilanteissa päämiehelle merkittävän riskin siitä, ettei agentti päätöksillään ja toimillaan edistä päämiehen etua velvollisuuksiensa mukaisesti. Tämä riski on erityisen merkittävä vähemmistöosakkeenomistajien ja enemmistöosakkeenomistajan välisessä päämies-agenttisuhteessa, jossa agentille ei ole lailla asetettu päämieheensä kohdistuvia fidusiaarisia velvollisuuksia, vaan hänellä on lähtökohtaisesti itsekkyysoikeus, siis oikeus tavoitella omaa etuaan ottamatta huomioon esimerkiksi yhtiön tai toisten osakkeenomistajien etua. Päämiehille osakeyhtiölaissa turvatut muodolliset keinot vaikuttaa agenttinsa harjoittamaan päätöksentekoon ovat lisäksi melko rajatut. Esimerkiksi yhtiön johdon päätösvalta liiketoiminnallisten seikkojen osalta on lähes yksinomainen, minkä lisäksi liiketoimintapäätösperiaate rajoittaa johdon vastuuta sen harjoittamasta liiketoiminnallisesta päätöksenteosta. Vähemmistöosakkeenomistajien keinot puuttua enemmistöosakkeenomistajan harjoittamaan päätöksentekoon ovat vielä rajatummat, sillä vähemmistöllä ei esimerkiksi ole mahdollisuutta vaihtaa yhtiökokouksessa enemmistövaltaa käyttävää osakkeenomistajaa toisin kuin osakkeenomistajilla on mahdollisuus vaihtaa yhtiön hallitus. Muodollisten vaikutusmahdollisuuksien puuttuessa osakkeenomistaja voi kuitenkin turvautua epämuodollisiin vaikutuskeinoihin. Keskustelu osakkeenomistaja-aktivismista on keskittynyt pitkälti sen offensiiviseen muotoon. Offensiivisesta osakkeenomistaja-aktivismista tulee kuitenkin erottaa luonteeltaan defensiivinen aktivismi, joka pyrkii jo olemassa olevan sijoituksen suojaamiseen reagoimalla pistemäisesti havaittuihin väärinkäytöksiin. Tutkielman keskeisin johtopäätös liittyykin mahdollisuuteen käyttää defensiivistä osakkeenomistaja-aktivismia osana agentin valvontaa niin johto-osakkeenomistajat kuin vähemmistö-enemmistö relaatiossakin, mikä tulisi huomioida niin osakkeenomistaja-aktivismia koskevassa oikeuskirjallisuudessa kuin yleisessä keskustelussakin. Defensiivinen aktivismi päämiehen riskienhallintakeinona suhteessa agenttiinsa pienentäisi oman pääoman ehtoisten sijoitusten tekemiseen liittyvää riskiä ja voisi siten tehdä niiden tekemisestä houkuttelevampaa. Tämän myötä yhtiön rahoituskustannukset alenisivat ja pääoman saaminen helpottuisi. Tutkielmassa osoitetaankin, ettei osakkeenomistaja-aktivismia voida kategorisesti leimata niin yhtiön, sen osakkeenomistajien kuin kokonaistaloudenkaan kannalta negatiiviseksi, muttei toisaalta positiiviseksikaan ilmiöksi. Sen sijaan aktivismia tulisi arvioida ottaen huomioon sen eri muodot. Hajautuneen omistuksen yhtiössä on olemassa riski siitä, ettei kukaan valvo päämies-agenttisuhteen agenttia, joka voi tällöin toimia oman etunsa mukaisesti päämiehensä edun sivuuttaen. Institutionaalisilla sijoittajilla olisi lähtökohtaisesti resurssit toteuttaa valvontaa muiden osakkeenomistajien puolesta, mutta portfolionsa hajautuneisuudesta johtuen ne ovat taipuvaisia vaipumaan rationaaliseen apatiaan. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että lainsäädännöllä tulisi edellä mainituista valvontaongelmista johtuen kannustaa vähemmistöosakkeenomistajia osakkeenomistaja-aktivismiin ja pyrkiä aktivoimaan institutionaalisia sijoittajia portfolioonsa kuuluvissa yhtiöissä. On kuitenkin huomattava, että tähän käytettävissä olevat lainsäädännölliset keinot helpottavat lähtökohtaisesti myös offensiivisen osakkeenomistaja-aktivismin harjoittamista. Offensiiviseen osakkeenomistaja-aktivismiin liittyy suurempi riski lyhyen aikavälin arvonnousun tavoittelusta esimerkiksi pitkän aikavälin investointien kustannuksella, minkä vuoksi tällaisten aktivismihankkeiden toteutusmahdollisuuksia tulisi rajoittaa. Lainsäätäjän tulisikin löytää tasapaino toisaalta tehokkaan vähemmistönsuojan toteuttavan ja defensiiviseen osakkeenomistaja-aktivismiin kannustavan, toisaalta yhtiön edun kannalta potentiaalisesti haitallista osakkeenomistaja-aktivismia torjuvan lainsäädännön välillä. Agentin fidusiaarisiin velvollisuuksiin päämiestään kohtaan tulisi sisällyttää velvollisuus edistää tämän etua pitkällä aikavälillä. Tämän tulisi koskea kaikkia osakeyhtiön päämies-agenttisuhteita, eikä vähiten vähemmistön ja enemmistön välistä. Tämän vuoksi ensinnäkin yhtiön etu tulisi määritellä siten, että siinä korostettaisiin entistä selvemmin pitkän aikavälin tavoitteiden edistämistä. Toiseksi osakkeenomistajille toisiaan kohtaan asetettujen fidusiaaristen velvollisuuksien sisältöä tulisi selventää ja harkita niiden ulottamista tietyissä tilanteissa myös vähemmistöosakkeenomistajiin ja yhtiökokouksen ulkopuolelle, sillä offensiivista osakkeenomistaja-aktivismia harjoitetaan perinteisesti epämuodollisin vaikutuskeinoin yhtiökokouksen ulkopuolella. Näillä keinoilla voitaisiin estää lyhyen aikavälin arvonmaksimointiin tähtäävän offensiivisen osakkeenomistaja-aktivismin harjoittaminen puuttumatta kuitenkaan mahdollisuuteen harjoittaa kaikkia osakkeenomistajia hyödyttävää defensiivistä osakkeenomistaja-aktivismia.