Browsing by Author "Ryhänen, Sami"

Tutkielma käsittelee poliisi- ja pakkokeinolakien peitetoimintaa koskevan lainsäädäntöuudistuksen vaikutuksia peitetoiminnan salassapitoon. Tavoitteena lainopillisessa tutkielmassa on ollut selvittää, miten 1.1.2014 voimaantuleva peitetoimintaa koskeva pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistus huomioi peitetoiminnan salassapitointressin ja asianosaisjulkisuuden. Tutkielma jakaantuu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa määritellään tutkielman tavoite, metodi ja keskeiset käsitteet. Toisessa luvussa käsitellään peitetoiminnan käytön nykytilaa, peitetoiminnan laillisuusvalvonnassa tehtyjä havaintoja, kuvataan tiivistetysti peitetoimintaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen taustoja sekä määritellään poliisin salassapitointressiä peitetoiminnassa. Kolmas luku keskittyy asianosaisjulkisuuteen julkisuusolettaman, vahinkoedellytyslausekkeen ja julkisuusolettamaan perustuvan salassapidon sisällön kautta. Neljännessä luvussa suoritetaan viranomaisen ja asianosaisten intressien vertailua salassapitointressin ja julkisuusperiaatteen välisessä suhteessa sekä käsitellään tulkintaperusteita valtion turvallisuuden ja julkisuusperiaatteen ristiriitatilanteille. Luvussa on lisäksi otettu kantaa siihen, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunut tulkintakäytäntö on huomioitu asianosaisjulkisuuden rajoittamisena peitetoiminnan käytöstä ja sisällöstä. Viidenteen lukuun on sijoitettu tutkielman johtopäätökset. Käytettäessä peitetoimintaa poliisin salassapitointressi ja peitetoiminnan kohdehenkilön perus- ja ihmisoikeudet kohtaavat joutuen säännönmukaisesti ristiriitaan. Peitetoimintaa suoritettaessa joudutaan sen vuoksi suorittamaan jatkuvaa harkintaa sen suhteen onko peitetoiminnan käyttö suhteellisuusperiaatteen mukaista ja kuinka peitetoiminnan eri vaiheissa pystytään toteuttamaan kotimaisen ja eurooppalaisen lainsäädännön vaatimukset. Harkinta vaatii lähtökohtaisesti peitetoiminnan yleisten ja erityisten edellytysten täyttymisen arviointia. Harkinnan tulisi olla kokonaisvaltaista huomioiden kaikki yksittäistapauksessa vaikuttavat tilannekohtaiset tekijät, mutta myös yleisinä periaatteina suhteellisuusperiaate, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja asianosaisjulkisuus. Käytettäessä peitetoimintaa poliisilain mukaisesti ilman, että sillä saatua tietoa käytetään syyllisyyttä tukevana näyttönä, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus sulkeutuu pois. Tuomioistuimen tehdessä ratkaisun peitetoiminnan edellytyksistä voidaan sanoa syntyvän uusi oikeusturvatae, joka on kuitenkin riippuvainen tuomioistuimelle ratkaisun perustaksi toimitettavan tiedon sisällöstä. Peitetoimintaa koskevaa ratkaisutietoa koskee siten jatkuva selonotto- ja selontekovelvollisuus. Tuomioistuimen roolin lisäksi peitetoiminnan laillisuusvalvonnassa poliisin sisäisellä laillisuusvalvonnalla ja Eduskunnan oikeusasiamiehen suorittamalla ulkoisella valvonnalla on tärkeä rooli varmistettaessa peitetoiminnan legitimiteettiä. Salassapito on peitetoiminnan tehokkuuden välttämätön edellytys. Tästä seuraa, että sen peitetoiminnan tehokkuuden suhde oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asianosaisjulkisuuteen on väistämättä jännitteinen. Salassapitointressin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä asianosaisjulkisuuden täysimääräinen toteutuminen lienee likimain mahdotonta. Sen vuoksi intressien saattaminen oikeaan suhteeseen toisiinsa nähden vaatiikin jatkuvaa ja objektiivista keskustelua sekä tieteellistä tutkimusta. Toisilleen vastakkaisen intressien optimaalisen toteuttamisen mahdollistamisen eräänä keinona tutkielmassa on käytetty suhteellisuusperiaatteen kolmijaottelun soveltamista tapauskohtaisessa harkinnassa. Kolmijaottelun on nähty huomioivan kattavasti peitetoiminnan osapuolten intressit.