Browsing by Author "Saarela, Sara"

Tässä tutkielmassa selvitetään, mitä vaatimuksia yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) asetetaan yhtäältä selvittäjän ja toisaalta tuomioistuimen osaamiselle liittyen toteuttamiskelpoisen saneerausohjelman laatimiseen ja vahvistamiseen. Selvittäjän tehtävät ovat menettelyssä monipuoliset, ja tärkeimpänä tehtävänä selvittäjällä on huolehtia saneerausohjelman laatimisesta. Laissa ei ole määritelty sitä, miten saneerausohjelman laatimisesta huolehtiminen katsotaan tulevan suoritetuksi tai millainen saneerausohjelma selvittäjän tulisi tarkalleen laatia. Ainoa laista seuraava rajoitus on, että laadittavan ohjelman on täytettävä tietyt muotovaatimukset. Selvittäjän on käytännössä laadittava ennen kaikkea velkojia miellyttävä saneerausohjelma. Saneerausohjelman toteuttamiskelpoisuuteen selvittäjän ei itseisarvoisesti tarvitse kiinnittää huomiota ohjelmaa laatiessaan niin kauan kuin laadittava ohjelma saavuttaa vähimmäiskannatuksen velkojaryhmissä. Selvittäjällä on hyvä olla sekä juridista että liiketaloudellista osaamista, jotta hän suoriutuu tehtävistään. Tiettyä koulutusta selvittäjältä ei lain mukaan vaadita. Tuomioistuimen tehtävänä puolestaan on saneerausohjelman vahvistaminen. Saneerausohjelman vahvistamiseen vaikuttaa se, miten velkojat äänestävät laaditusta ohjelmaehdotuksesta. Mitä laajempi velkojien kannatus on, sitä kapeampi on tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus. Tuomioistuimen vahvistamisharkinta jää laissa vaille sisältöä. Laissa määritetään saneerausohjelman eri vahvistamistilanteet, jotka muodostuvat velkojien äänestyksen lopputuloksen perusteella, samoin kuin vahvistamisen esteet, joiden vallitessa saneerausohjelmaa ei ole mahdollista vahvistaa. Tuomioistuimen pitäisi siis itse osata viedä vahvistamisprosessi läpi ilman erityisempää laista saatavaa tukea. Varsinkin saneerausohjelman toteutumisen edellytyksiä arvioidessaan tuomioistuin joutuu arvioimaan muita kuin puhtaasti oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä, mikä edellyttäisi tuomioistuimelta erityistä osaamista esimerkiksi liiketaloudellisten seikkojen osalta. Tutkielmassa selvitetään lisäksi, miten EU:n maksukyvyttömyysdirektiivi (2019/1023) vaikuttaa selvittäjään ja tuomioistuimeen kohdistuviin vaatimuksiin. Direktiivin myötä jäsenvaltiot velvoitetaan muun muassa varmistamaan, että selvittäjä ja tuomioistuin saavat asianmukaisen koulutuksen. Tutkielmassa päädytään ehdottamaan, että selvittäjältä voisi yrityssaneerauslaissa edellyttää sekä ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon että liiketaloudellista lisäkoulutuksen suorittamista, jolloin direktiivin vaatimus selvittäjän koulutuksen asianmukaisuudesta täyttyisi. Näin varmistettaisiin myös selvittäjän osaamisen monipuolisuus. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, olisiko selvittäjän osaaminen huomioon ottaen tarkoituksenmukaisempaa, että selvittäjä esittäisi velallisen sijaan selvitystä saneerausohjelman toteuttamiskelpoisuudesta. Ohjelman toteutuminen on käsitteenä laissa määrittelemätön, mikä jättää tulkinnanvaraiseksi sen, miten toteutumista tulisi arvioida. Tutkielmassa selvitetään, että lain mukaan saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksenä on, että on esitetty riittävä selvitys ohjelman toteutumisen edellytyksistä. Selvittäjällä on saneerausohjelman pääsääntöisenä laatijana ja saneerausmenettelyn pääasiallisena vetäjänä velallista paremmat mahdollisuudet vastata saneerausohjelman toteutumisen edellytyksiä koskevaan väitteeseen. Olisi siten perustellumpaa, että selvittäjä esittäisi selvityksen saneerausohjelman toteutumisen edellytyksistä. Ehdotuksen ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, kuinka paljon selvittäjän puolueettomuus mahdollisesti vaarantuisi, mikäli hän esittäisi selvitystä velallisen puolesta. Viimeiseksi pohditaan, olisiko tuomioistuimen osaaminen huomioon ottaen saneerausohjelman toteutumisepäilyyn liittyvän esteperusteen arviointi tarkoituksenmukaisempaa siirtää tuomioistuimelta selvittäjän arvioitavaksi. Tutkielmassa katsotaan tuomioistuimen suorittamaa arviointia tarkoituksenmukaisemmaksi, että selvittäjä hankkisi velkojilta saneerausohjelman toteuttamiskelpoisuutta koskevat lausunnot ja tekisi saneerausohjelmaan mahdolliset muutokset sekä ennen kaikkea esittäisi itse selvitystä saneerausohjelman toteutumisedellytyksistä jo saneerausohjelman suunnitteluvaiheessa.