Browsing by Author "Saari, Elina"

Nykyaikana tehdään yhä enemmän työtä epätyypillisissä työskentelymalleissa: osa-aikaisena, yrittäjänä, toimeksiannon saaneena, ostopalveluna ja niin edelleen. Tutkielmassa selvitetään, miten suomalainen työttömyysturvajärjestelmä sopii yhteen monimuotoistuvien työntekomallien kanssa. Työttömyysturvajärjestelmä jakaa työttömät työnhakijat yrittäjiksi, palkansaajiksi ja omaa työtä tekeviksi. Jako on epäselvä, sillä ainoastaan yrittäjä on määritelty työttömyysturvalaissa. Yrittäjän määritelmän säätäminen on poistanut ongelman yrittäjäksi määrittelemisestä mutta siirtänyt sen oma työ–palkansaaja-rajanvetoon. Palkansaaja lähentelee työsopimuslain työntekijän käsitettä. Palkansaajan käsitteen kautta konkretisoituu epäselvyys siitä, miten työttömyysturvalain kolmijakoinen rajapinta yrittäjä–omaa työtä tekevä–palkansaaja soveltuu työsopimuslain kaksijakoiseen yrittäjä–työntekijä-rajanvetoon. Omaa työtä tekevän käsite työttömyysturvassa kaipaa selvennystä: nyt ollaan tilanteessa, jossa omaa työtä tekevät ovat työttömyysturvan kaatopaikkaluokka. Oman työn käsitteen hankaluus on näyttäytynyt oikeuskäytännössä esimerkiksi siten, että työosuuskunnan kautta työtä tekeviin tulisi soveltaa omaa työtä koskevaa sääntelyä, mutta muutoksenhakuasteet ovat soveltaneet heihin virheellisesti palkansaajan sääntöjä. Taiteen- ja tieteenharjoittajilla on tällä hetkellä työttömyysturvassa omaa työtä tekevänä ryhmänä parempi asema verrattuna muihin omaa työtä tekeviin tai samassa asemassa oleviin yrittäjiksi katsottaviin henkilöihin. Päätoimiseksi katsottava yrittäjä tai omaa työtä tekevä eivät voi saada työttömyysetuuksia. Sen sijaan päätoimisen yrittäjän tai omaa työtä tekevän ja kokoaikaiseksi laskettavan palkansaajan välimaastossa olevat voivat saada etuuksia. Välimaastossa ovat sivutoiminen yrittäjä ja omaa työtä tekevä sekä palkansaajaan rinnastettava ja kausiluonteinen yrittäjä. Tällöin usein kyseeseen tulee soviteltu työttömyysetuus, jossa yritys- tai ansiotulot sovitellaan yhteen työttömyysetuuden kanssa. Sivutoimiseksi yrittäjäksi tai omaa työtä tekeväksi katsotaan työttömyysturvassa henkilö ainakin silloin, kun henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä, ellei muuhun arvioon ole aihetta. Sivutoimiseksi voidaan katsoa henkilö, jonka toiminnan vaatima työmäärä ei ole niin suuri, ettei se ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Nykyään myös osa-aikainen työ yritystoiminnan tai oman työn rinnalla hyväksyttäneen. Myös lyhyempi kuin kuuden kuukauden mittainen samanaikainen työskentely voi osoittaa tilanteeseen liittyvät seikat huomioiden sivutoimisuuden. Tällöin oikeuskäytännössä sivutoimiseksi on katsottu toiminta, josta yrittäjä tai omaa työtä tekevä voivat etukäteen tietää, kuinka paljon toiminta vie ajassa mitattuna aikaa ja kuinka kauan yritystoiminta tulee kestämään tulevaisuudessa. Oman ilmoituksen hyväksymisestä ei ole yhtenäistä linjaa oikeuskäytännössä. Vaa'ankielitilanteissa kaupparekisterimerkintä osoittaa toiminnan olevan päätoimista. Palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä voidaan pitää henkilöä, joka tekee toimeksiantoja toimeksiantosuhteessa harvalukuisiin toimeksiantajiin ja jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa toiminnan harjoittamista varten. Yrittäjän harjoittaman toimialan tulee olla sellainen, jolla on mahdollista työskennellä vain harvalukuisille toimeksiantajille. Kausiluonteisena yrittäjänä pidetään henkilöä, jonka harjoittamaa toimintaa on luonnonolosuhteista johtuen mahdollista harjoittaa keskimäärin yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa. Yrityksen tulee toimia toimialalla, joka on riippuvainen luonnonolosuhteista. Sillä, että yritystoiminta on vain osan vuodesta kannattavaa luonnonolosuhteista johtuen, ei ole merkitystä. Toimintakautena saadut tulot eivät vaikuta kausiluonteisuusarviointiin. Tilanne on tältä osin epätasavertainen sivutoimiseksi katsottavaan yrittäjään nähden, sillä tämän yritystuloja sovitellaan yhteen työttömyysetuuden kanssa. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja saada perusteltu päätös, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä hyvään hallintoon. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden massamenettelyratkaisut ovat kuitenkin usein puutteellisia perusteluiltaan. Tämä vaarantaa perustuslain takaaman oikeuden perustoimeentulon turvaan työttömyyden ajalta. Myös hallinnon sisäisten ohjeiden antamisen oikeutus on kiistanalaista. Tällä hetkellä hallinnon sisäisillä ohjeilla säädetään työttömyysturvassa asioista, joista tulisi säätää lailla.