Browsing by Author "Saari, Esa-Pekka"

Tutkielmassa tarkastellaan Bryssel I-asetuksen 8.1 artiklan toimivaltasäännön sisältöä ja sen soveltamisedellytyksiä. Säännös mahdollistaa kahta tai useampaa vastaajaa vastaan nostetun kanteen käsittelemisen ja ratkaisemisen sellaisessa jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka. Tällöin edellytetään, että kanteiden välillä on niin läheinen liittymä, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin. Tätä edellytystä kutsutaan myös konneksiteettiedellytykseksi. Tutkimusongelma on merkittävä sen vuoksi, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä voidaan pitää epäjohdonmukaisena. Konneksiteettiedellytys on alun perin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen määrittämä, joka lisättiin sellaisenaan Bryssel I-asetusta (44/2001) säädettäessä. Kanteiden välisen liittymän eli konneksiteetin sisältöä on pidetty epäselvänä. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön epäjohdonmukainen kehitys on ollut omiaan johtamaan tämän seurauksen syntymiseen. Eri tilanteissa tulkinta on ollut erityisen restriktiivistä, kun taas muissa tilanteissa on havaittavissa laajemman, kansallisen tuomioistuimen harkintavallasta riippuvan tulkinnan omaksumisesta. Oikeuskäytännön mukaan keskeistä kanteiden väliselle läheiselle liittymälle on, että kanteiden on perustuttava samaan oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen. Saman oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen vaatimus on edellytys sille, jotta eri oikeudenkäynneissä käsiteltävät kanteet voisivat johtaa keskenään ristiriitaisiin tuomioihin. Samalla se on vaatimus, joka kytkeytyy oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden periaatteeseen. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti saman oikeudellisen tilanteen vaatimusta ja pyritään selvittämään, mitä kanteiden välinen oikeudellinen yhteys sisältää. Keskeisenä aineistona on käytetty Euroopan unionin tuomioistuimen luomaa oikeuskäytäntöä sekä aiheesta kirjoitettua oikeuskirjallisuutta. Tutkielma on lainopillisesti toteutettu. Eurooppaoikeus tutkimuskohteena edellyttää sille ominaisten käsitteiden ja periaatteiden omaksumista. Toisessa luvussa tarkastellaan Bryssel I-asetuksen periaatteita ja käsitteellisiä lähtökohtia. Seuraavassa luvussa tarkastellaan 8.1 artiklan soveltamisedellytyksiä. Tässä yhteydessä luodaan systemaattinen kuva säännöksen sisällöstä. Neljännessä luvussa tarkastellaan saman oikeudellisen tilanteen kehittymistä oikeuskäytännössä ja arvioidaan oikeuskäytännössä esitettyjä näkökohtia.