Browsing by Author "Saari, Heidi"

Tutkielmassa tutkitaan EU:n jäsenvaltioiden pääomasijoitusten markkinaehtoisuuden arviointia EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä jäsenvaltion pääomasijoitusta pidetään markkinaehtoisena tilanteessa, jossa sijoitus on tehty taloudellisissa vaikeuksissa olevaan yritykseen. Tutkimuskysymys on jaettu kolmeen alakysymykseen: 1) millä tavoin markkinaehtoisuuden vaatimus voidaan johtaa unionin oikeudesta, 2) miten markkinaehtoisuuden sisältö määritellään, sekä 3) millä tavoin yrityksen taloudelliset vaikeudet vaikuttavat jäsenvaltion pääomasijoituksen markkinaehtoisuuden arviointiin. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainopillista tulkintametodia. Kahteen ensimmäisen alakysymyksen vastaamisessa hyödynnetään sekä suomenkielistä että englanninkielistä valtiontuista kirjoitettua kirjallisuutta. Kolmanteen kysymykseen pyritään vastaamaan oikeustapausanalyysin keinoin. Tässä yhteydessä analysoidut tapaukset ovat asia C-234/84 Belgia v. komissio (”Meura”) [1986] ECR 2263; asia C-142/87 Belgia v. komissio (”Tubemeuse”) [1990] ECR I-959; asia C-303/88 Italia v. komissio (”ENI-Lanerossi”) [1991] ECR I-1433; sekä asia C-305/89 Italia v. komissio (”Alfa Romeo”) [1991] ECR I-1603. Pääsääntöisesti jäsenvaltioilla on Euroopan unionista annetun sopimuksen 345 artiklan nojalla oikeus sijoittaa pääomaa valitsemiinsa yrityksiin. Tätä vapautta rajoittaa kuitenkin 107(1) artikla, jonka mukaan jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät saa sisältää sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Komissio ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat vakiintuneesti ratkaisseet jäsenvaltioiden pääomasijoitusten valtiontukiluonteen käyttämällä niin kutsuttua markkinataloussijoittajaperiaatetta, jonka mukaan jäsenvaltion pääomasijoitusta ei pidetä valtiontukena, mikäli yksityinen, normaalein markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja olisi ryhtynyt samoissa olosuhteissa vastaavaan toimenpiteeseen. Tutkielmassa selvitettiin siten niitä edellytyksiä, joiden nojalla taloudellisissa vaikeuksissa olevaan yritykseen tehtyä pääomasijoitusta saatetaan pitää markkinaehtoisena. Keskeiset tutkimustulokset ovat seuraavat: 1) jäsenvaltion sijoitustoiminnan vertailukohtana tulee käyttää sellaista yksityistä sijoittajaa, joka kooltaan vastaa sijoituksen tehnyttä julkista viranomaista; 2) jäsenvaltion sijoituskäyttäytymisen tulee vastata vähintään sellaisen yksityisen holding-yhtiön käyttäytymistä, jonka toimintaa ohjaavat kannattavuusnäkymät pitkällä aikavälillä; 3) jäsenvaltio voi järkevästi myöntää rahoitusta taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle vain silloin, kun sen taloudelliset vaikeudet ovat tilapäisiä, ja kun yrityksellä on uskottava mahdollisuus saavuttaa elinkelpoisuus; 4) osoittaakseen uskottavat mahdollisuudet, yrityksellä on suositeltavaa olla sijoituspäätösten hetkellä olemassa todellinen rakenneuudistussuunnitelma, joka on yksityiskohtainen, luotettava ja realistinen, ja jossa otetaan kantaa juurikin niiden seikkojen korjaamiseen, jotka todellisuudessa ovat aiheuttaneet yrityksen ongelmat. Käytännössä sijoituspäätösten arviointi on kuitenkin erittäin haasteellista tilanteessa, jossa pääomasijoitus on tehty taloudellisissa vaikeuksissa olevaan yritykseen. Tästä syystä markkinaehtoisuuden arviointi on aina suoritettava tapauskohtaisesti, jokaisen tapauksen olosuhteet ja erityispiirteet huomioiden.