Browsing by Author "Sairanen, Sonia"

Suomen oikeusjärjestelmä antaa aviopuolisoille laajan sopimusvapauden piirin. Tähän sopimusvapauden piiriin kuuluu muun muassa puolisoiden oikeus sopia avioero-osituksen sisällöstä. Puolisoiden ei kuitenkaan tarvitse odottaa mahdollista avioeroa, vaan he voivat tehdä jo ennakkoon joko avioliittolaissa tarkoin säännellyn avioehtosopimuksen taikka laissa erikseen sääntelemättömän osituksen esisopimuksen. Tutkielmani keskittyy nimenomaan osituksen esisopimuksiin ja niiden käyttöalan laajuuden arviointiin. Nykyisin laissa sääntelemätön osituksen esisopimus on täysin vapaamuotoinen ja -sisältöinen puolisoiden välinen oikeustoimi, jolla voi olla taloudellisesti hyvinkin merkittäviä oikeusvaikutuksia. Osituksen esisopimuksen käyttökelpoisuutta arvioitaessa olennaiseksi kysymykseksi on noussut se, missä vaiheessa parisuhdettaan puolisot voivat tehdä tehokkaasti avioero-osituksen sisältöä koskevan esisopimuksen. Noin 1970-luvun puoleen väliin asti vallitsevana kantana oli, että osituksen esisopimus voitiin tehdä ainoastaan näköpiirissä olevan avioeron varalta. Näkemyksessä tapahtui kuitenkin selvä muutos, sillä 1970-luvun puolen välin jälkeen on pääsääntöisesti katsottu, että puolisot voivat tehdä esisopimuksen jo ennen avioeron konkretisoitumista. Näin ollen puolisot voivat halutessaan varautua mahdolliseen avioeroon jo ennen avioliiton solmimista tai jo heti avioliiton alkuvaiheessa. Tämä osituksen esisopimuksen laaja käyttöala on lähtökohtaisesti hyväksytty ilman suurempaa kyseenalaistamista. Täysin poikkeuksetonta tämä hyväksyminen ei kuitenkaan ole ollut, sillä vielä 2000-luvulla on esitetty vasta-argumentaatiota puolisoiden laajalle osituksen esisopimusvapaudelle. Mutta millaisia ongelmia varhaisesta sopimisesta voi aiheutua puolisoille, ja voidaanko näitä aikaiseen sopimiseen liittyviä haittoja kompensoida jollakin tavalla? Aikaisen solmimismahdollisuuden ongelmaksi on nähty muun muassa se, että puolisot voivat ennalta arvaamattomasti luopua esisopimuksella niistä arvokkaista etuuksista, joihin he lain mukaan olisivat oikeutettuja avioero-osituksessa. Mahdollisista ongelmista huolimatta varhaista solmimismahdollisuutta on perusteltu muun muassa oikeustoimilain puolisoille tarjoamilla suojakeinoilla – tahtovirheitä koskevilla pätemättömyysperusteilla sekä sopimuksen sovittelulla. Näiden puolisoiden käytettävissä olevien suojakeinojen todellista tehokkuutta ei kuitenkaan ole aikaisemmin arvioitu. Tutkielmassani olenkin pohtinut sitä, voidaanko ne haitat, joita osituksen esisopimuksen varhaisesta solmimisesta voi aiheutua sopimuksen osapuolelle, kompensoida oikeustoimilain tahtovirheitä koskevilla pätemättömyysperusteilla sekä sovittelusäännön avulla. Lisäksi olen tutkielmani eri vaiheissa arvioinut sitä, kuinka johdonmukainen on näkemys, joka kieltää ennen avioeron konkretisoitumista tehdyt esisopimukset ja sallii ainoastaan sopimukset, jotka on tehty näköpiirissä olevan avioeron varalta. Ensinnäkin olen arvioinut oikeustoimilain tahtovirheitä koskevien pätemättömyysperusteiden tarjoaman suojan tehokkuutta, ja sitä voidaanko pätemättömyysperusteista saatavalla suojalla perustella pätevästi puolisoiden laajaa esisopimusvapautta. Tarkoituksenani ei ole ollut laatia kattavaa teoreettista esitystä oikeustoimilain pätemättömyysperusteista, vaan olen käsitellyt hyvin konkreettisella tasolla niitä oikeustoimilain pätemättömyysperusteita, jotka voivat tyypillisesti aiheuttaa puolisoiden välisen osituksen esisopimuksen pätemättömyyden. Vaikka olen tutkielmassani ottanut lähtökohdaksi mahdollisuuden soveltaa oikeustoimilakia osituksen esisopimuksiin, on puolisoiden välisen sopimussuhteen erityispiirteet otettava huomioon. Erityisasemaan ovat nousseet puolisoiden välinen läheisyys sekä luottamussuhde. Tutkimuskysymykseeni vastaaminen onkin edellyttänyt myös sen arvioimista, miten puolisoiden välillä vallitsevan luottamussuhteen muuttuminen avioeron konkretisoiduttua vaikuttaa osituksen esisopimuksen sisältöön ja sopimuksenteko-olosuhteisiin. Pätemättömyysperusteiden lisäksi olen arvioinut sitä, voidaanko oikeustoimilain 36 §:n avulla siinä määrin paikata varhain solmittuihin osituksen esisopimuksiin väistämättä liittyvää ennakoitavuusvajetta sekä olosuhteiden muuttumiseen liittyvää oikeudenmenetysten uhkaa, että on perusteltua hyväksyä myös ennen avioeron konkretisoitumista solmitut esisopimukset. Tutkielmassani olen kiinnittänyt erityistä huomiota niihin puolisoiden välisiin osituksen esisopimuksiin, jotka on laadittu jo ennen puolisoiden välien rikkoutumista. Toisaalta tutkimuskysymykseni on edellyttänyt myös sen arvioimista, mikä merkitys ajan kulumisella on sovitteluharkinnassa. Tällöin on täytynyt ottaa vertailukohdaksi ne puolisoiden väliset osituksen esisopimukset, jotka on tehty vasta näköpiirissä olevan avioeron varalta.