Browsing by Author "Sajakoski, Inka"

Tutkielma käsittelee yrityssaneerauslain (47/1993) 17 luvun 2 §:n mukaisen palautusvelvollisuuden kuittausta saneerausvelallisen jälkikonkurssissa. Kuittaukseen eri yleistäytäntöönpanomenettelyissä liittyy monisyisiä kysymyksiä, joista on osittain hajanaisesti käsitelty oikeuskirjallisuudessa, erityisesti insolvenssioikeuden alalla. Ajankohtaisen aiheesta tekee käsillä oleva koronavirusepidemia ja sitä jo edeltänytkin konkurssien ”suvantovaihe”. Lähtökohtaisesti tällainen hiljaisuus konkurssimarkkinoilla tarkoittaa, että talous ei toimi terveällä tavalla vaan tosiasiallisesti toimintakyvyttömät yritykset ”kituuttavat” viimeisillään ajautumatta kuitenkaan aivan konkurssiin. Tällainen tilanne kasvattaa velallisen velkataakkaa ja huonontaa velkojien mahdollisuuksia saada edes osittaista suoritusta saatavilleen. Lisäksi yrityssaneerauksien mahdollisesta lisääntymisestä koronaepidemian jälkimainingeissa on ollut puhetta. Mikäli saneerausmenettelyt kasvattavat suosiotaan on odotettavissa vastaavasti muutaman vuoden sisään kasvava määrä jälkikonkursseja, joiden yhteydessä kuittaukseen liittyvät kysymykset nousevat väkisinkin esille. Kuittaus oikeustoimena merkitsee sitä, että kahden osapuolen vastakkaiset saatavat kumoavat toisensa päällekkäisiltä osiltaan. Velvoite tai sen henkilöasetelma muodostuu siis päällekkäiseksi ”negaationsa” kanssa. Pääsääntöisesti kuittauksen on katsottu olevan sallittua yleisten edellytysten täyttyessä, joita kotimaisessa doktriinissa on vakiintuneesti katsottu olevan kolme: 1) saatavien vastakkaisuus, 2) saatavien perimiskelpoisuus ja 3) saatavien samanlaatuisuus. Omaksi itsenäiseksi edellytykseen on viimeaikaisessa oikeuskirjallisuudessa käsitetty myös 4) oikeus pääsaatavan suorittamiseen. Kuitenkin, vaikka nämä edellytykset täyttyisivät kuittaus voi estyä tietyissä tilanteissa esimerkiksi konkurssin yhteydessä tietyin edellytyksin. Kuittausta konkurssitilanteessa säädellään konkurssilain 6 luvussa. Velkojalla on pääsääntöisesti oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Konkurssissa suojataan myös nimenomaisesti velkojan oikeutta saada suoritus kuittaamalla konkurssisaatavansa konkurssivelallisen saatavaa velkojalta vastaan. Kuittauksen edellytyksenä ovat paitsi yleiset kuittauksen materiaaliset edellytykset myös konkurssikuittaukseen liittyvät kuittauksen erityiset edellytykset. Velkojan oikeutta kuittaukseen rajoitetaan myös konkurssilain 6. luvun säännöksin. Yrityssaneerausmenettelyn alkaessa asetettavan maksukiellon vastaisesti tehty suoritus on palautettava velalliselle. Tarkoituksena on suojella velallisen viimeisiä likvidejä varoja. Vaatimuksen esittäminen saneerausmenettelyssä kuuluu saneerausselvittäjällä. Kuitenkin mikäli vaatimusta ei esitetä tai maksua muutoin palauteta, tulee kysymykseen sen suoritusvelvollisuus velallisen jälkikonkurssissa. Korkein oikeus vahvisti tapauksessaan KKO 1997:89 säännön, jonka mukaan oikeusvaikutusten lakkaaminen ei vapauta velkojaa palautusvelvollisuudesta konkurssissa. Näin ollen palautussaatava tulee maksettavaksi myös velallisen jälkikonkurssissa. Jälkikonkurssissa pätee KonkL periaate kuittauksen sallittavuudesta, mistä johtuen arvioitavaksi tulevat myös palautussaatavan osalta kuittauksen yleiset ja erityiset edellytykset. Palautussaatavan voidaan lähtökohtaisesti katsoa täyttävän nämä edellytykset. Kuittauksen voi kuitenkin estää KonkL 6:2.3 säädetty kuittauskielto, jonka mukaan kuittaus ei ole mahdollista tilanteessa, jossa velkoja hankkiutuu velkaan velalliseen nähden järjestääkseen kuittaustilanteen. Arvioitaessa kuittauskiellon soveltuvuutta yksittäistapaukseen tulee huomiota kiinnittää osapuolten tarkoitukseen ja erityisesti velkojan tarkoitusperiin. Osapuolten tarkoituksen lisäksi TaksL mukainen takaisinsaantiperusteen tulee täyttyä, jotta suoritus voidaan rinnastaa maksuun ja katsoa sen siten olevan kuittauskiellon alainen. Luonteensa johdosta palautussaatavan kuittauksessa jälkikonkurssissa joudutaankin usein pohtimaan kysymystä tietyn velkojan suosimisesta. Velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että samassa asemassa olevia velkojia kohdellaan konkurssissa samalla tavalla. Kuittauksen tuomat edut ja sille asetetut rajoitukset palautussaatavaa koskevissa jälkikonkurssin tilanteissa voidaan siten nähdä perustelluiksi pohjimmiltaan juuri velkojien yhdenvertaisuuden kannalta. Edellä mainitut rajoitteet kuittaukselle onkin säädetty nimenomaan tarkoituksena estää shikaaninomainen kuittaustilanteiden järjestäminen ja siten yhden velkojan pääseminen parempaan asemaan suhteessa muihin velkojiin. Ongelma tulee esille paitsi tarkoitushakuisten maksujen suorittamisen osalta, myös ns. vahinkosuoritusten kohdalla. Näyttöongelmat voivat osaltaan johtaa siihen, että velallisen väittäessä maksun tapahtuneen vahingossa velkojan myötävaikuttamatta on selvittäjän tai muun velkojan käytännössä mahdotonta näyttää osapuolten shikaaninomainen menettely toteen.