Browsing by Author "Salin, Janiina"

Tutkielmassa tarkastellaan veron kiertämisen käsitettä ja sisältöä Suomen kansallisessa oikeudessa, sekä miten veron kiertämistä on säännelty EU-oikeudessa ja minkälaiset kriteerit EU-oikeus on asettanut kansalliselle veronkiertosääntelylle. Tämän osalta tarkastellaan, kuinka Suomen yleinen veronkiertosäännös VML 28 § suhteutuu EU-oikeuden asettamiin vaatimuksiin. Veron kiertämisen käsitteeseen ja sääntelytapoihin perehdytään myös oikeusvertailun avulla analysoimalla vertailumaiden lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen eroja ja yhtäläisyyksiä koskien veron kiertämistä. Vertailumaita ovat Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia. Tutkielmassa käsitellään myös tiivisti verosopimusten sisältämää veron kiertämistä koskeva sääntelyä sekä sen suhdetta EU-oikeuteen. EU-oikeus edellyttää, että jäsenvaltiot noudattavat EU-oikeutta myös soveltaessaan kansainvälisiä verosopimuksiaan. Veron kiertämisellä tarkoitetaan verovelvollisen toimia, joilla tavoitellaan lainsäätäjän tarkoitukselle vieraita veroetuja ja joiden synnyttämille tilanteille on ominaista lain säännöksen sanamuodon normaalin tulkinnan ja lain tarkoituksen välinen jännitystila. Kyseisissä tilanteissa lain sanatarkka soveltaminen edellyttäisi usein vaaditun veroedun myöntämistä, mutta sen myöntäminen olisi vastoin lainsäätäjän tarkoitusta. Suomessa lainsäätäjä on ottanut lain tulkintaan kantaa nimenomaisella normilla, jolla annetaan lain soveltajalle normaalia laajempi toimivalta puuttua laintulkinnalla veronkiertotilanteisiin. Suomessa veron kiertämistä koskeva yleislauseke on sisällytetty lainsäädäntöön jo verrattain varhain. EU:n lainsäädännössä ei ole eikä siitä ole helposti johdettavissa veron kiertämisen määritelmää. Veron kiertämistä koskevat määritelmät ovat kehittyneet EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä taloudellisia perusvapauksia koskevien tapausten yhteydessä. EU-tuomioistuin arvioi ensin, aiheuttaako kansallinen veronkiertosääntely EU-oikeuden perusvapauksien rajoituksen tai onko se syrjivää. Tämän jälkeen EU-tuomioistuin arvioi, voidaanko syrjintää tai rajoitusta pitää hyväksyttävänä EU-oikeuden mukaisten oikeuttamisperusteiden perusteella. Veronkiertotapauksissa EU-tuomioistuin on arvioinut rajoitusten oikeutusta sekä rule of reason -doktriinin sekä oikeuksien väärinkäytön kiellon periaatteen valossa. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kehittynyt puhtaasti keinotekoisten järjestelyjen kriteeri, jonka mukaan vain sellaista veron kiertämistä koskevaa kansallista lainsäädäntöä voidaan pitää hyväksyttävänä, joka tähtää vain puhtaasti keinotekoisten järjestelyjen estämiseen. EU-tuomioistuimen arvioitavana ei ole vielä ollut minkään jäsenvaltion yleisen veronkiertosäännöksen hyväksyttävyys suhteessa EU-oikeuteen, mutta veron kiertämisen estämiseen on vedottu useissa tapauksissa. Veron kiertämisen yleislausekkeita on pidetty tehokkaimpana keinona ehkäistä veron kiertämistä. Tämän kannalta olisi hyvin ongelmallista, mikäli EU-tuomioistuin katsoisi, etteivät jäsenvaltioiden veron kiertämistä koskevat yleislausekkeet ole EU-oikeuden mukaisia. Tämä aiheuttaisi suuren intressiristiriidan kansallisten verojärjestelmien ja EU-oikeuden tavoitteiden välillä.