Browsing by Author "Salin, Mikael"

Julkisella ostotarjouksella tarkoitetaan yhtiön osakkeenomistajille osoitettua tarjousta ostaa joko kaikki yhtiön osakkeet tai jokin määräosa niistä tarjoamalla vastikkeeksi käteismaksua ja/tai arvopapereita. Julkinen ostotarjous kohdistetaan tarjouksen kohteena olevan yhtiön osakkeenomistajille eikä itse yhtiölle. Tarjouksen tekijä ja kohdeyhtiön osakkeenomistajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole normaalissa neuvotteluyhteydessä keskenään, vaan neuvottelut hoitaa osakkeenomistajien puolesta kohdeyhtiön hallitus. Julkisen ostotarjouksen valmistelun yhteydessä tarjouksen tekijä pyytää usein mahdollisuutta suorittaa kohdeyhtiössä niin sanotun due diligence -tarkastuksen (myöhemmin myös ”DD-tarkastus” sekä ”DD”) saadakseen lisää tietoa kohdeyhtiöstä. Työssäni on kaksi varsinaista tutkimuskysymystä. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mitä asioita kohdeyhtiön hallituksen tulee ottaa huomioon harkitessaan due diligence -tarkastusta koskevia päätöksiä ja mitkä ostotarjoustilanteissa esiin nousevat tapauskohtaiset seikat saattavat vaikuttaa näihin päätöksiin. Kuten muutenkin osakeyhtiön toiminnassa, hallituksen on asetettava päätöksentekonsa lähtökohdaksi osakkeenomistajakollektiivin etu. Jos mahdollinen ostotarjous on hallituksen mielestä kohdeyhtiön osakkeenomistajien edun mukainen, sen tulee yrittää edistää tarjouksen toteutumista ja maksimoida tarjottavan vastikkeen määrä. Tietyissä tilanteissa tämä voi tarkoittaa DD-tarkastuksen sallimista tarjoajalle, sillä DD:n salliminen vaikuttaa usein positiivisesti tarjouksen toteutumisen todennäköisyyteen ja tarjottavan vastikkeen suuruuteen. Toisaalta aina kun yhtiön luottamuksellisia tietoja luovutetaan ulkopuoliselle, on mahdollista, että tietoja väärinkäytetään tai tiedot vuotavat vahingossa väärälle taholle. Näin ollen ei voida yleisellä tasolla sanoa, onko DD:n salliminen osakkeenomistajakollektiivin edun mukaista vai ei tai kuinka laaja ja yksityiskohtainen DD on tarpeen sallia, vaan hallituksen on aina tapauskohtaisesti harkittava DD-päätöksiä ja pyrittävä osakkeenomistajien kannalta mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Työssä on lisäksi käsitelty ostotarjoustilanteissa usein esiin nousevia tapauskohtaisia seikkoja ja pohdittu niiden vaikutusta DD-päätöksiin. DD-päätöksiin vaikuttavat ainakin 1) tarjouksen tekijän henkilö, maine ja toiminta; 2) kohdeyhtiön hallussa olevan tiedon luonne; 3) kohdeyhtiön muut vaihtoehdot; 4) tarjouksen ehdot; 5) se, missä ostotarjousprosessin vaiheessa DD-pyyntö tulee; 6) kilpailevan ostotarjouksen mahdollisuus; 7) osakkeenomistajien kanta; 8) vastikkeen laatu; sekä 9) kilpailuoikeudelliset seikat. Toinen tutkimuskysymys muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kysymyksestä: (i) onko nykyinen DD-päätöksiä koskeva sääntely onnistunutta, (ii) täyttääkö ostotarjoussääntely sille asetetut tavoitteet ja (iii) onko ostotarjoussääntely sisäisesti loogista. Lisäksi tutkimushypoteesina on, että voimassa oleva sääntely ei täytä sille asetettuja tavoitteita, koska sääntelyssä on keskitytty ainoastaan tarjouksen tekemisen jälkeisten puolustustoimenpiteiden rajoittamiseen ja lähes täysin unohdettu ostotarjousprosessin valmisteluvaihe. Työssä kyseenalaistetaan EU:n voimassa olevan ostotarjoussääntelyn taustalla vaikuttava olettama osakkeenomistajien ja hallituksen välisestä jyrkästä intressiristiriidasta sekä muutenkin tarkastellaan kriittisesti nykyisiä sääntelyratkaisuja, kuten kohdeyhtiön hallitukselle asetettua passiivisuusvaatimusta. Näyttääkin siltä, ettei ostotarjoussääntely ole välttämättä loppuun asti mietittyä, minkä takia on mahdollista, ettei sääntely ole onnistunutta, sisäisesti loogista tai täytä sille asetettuja tavoitteita. Tutkielmassa kuitenkin päädytään siihen, ettei tutkielmassa ole mahdollista järkevästi vastata toiseen tutkimuskysymykseen eikä näyttää toteen tai kumota tutkimushypoteesia, koska lain toimimattomuudesta tai osakkeenomistajien ja hallituksen välisen intressiristiriidan asteesta ei ole riittävää empiiristä näyttöä. Tutkielman luonne on oikeusdogmaattinen: tarkoituksena on luoda systemaattinen kuva siitä, miten kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksia arvioidaan eri lainsäädännön osa-alueiden näkökulmasta. Teeman kannalta keskeisiä oikeudenaloja ovat varsinkin yhtiö- ja arvopaperimarkkinaoikeus. Juridisen argumentoinnin ohella tutkimuskysymyksiä tarkastellaan oikeustaloustieteellisestä perspektiivistä.