Browsing by Author "Salmela, Jonna"

Tutkielmani koskee ulkomailta adoptoidun lapsen etua ja sen merkitystä ensisijaisena ratkaisuperiaatteena. Kiinnostukseni aiheeseen on lähtöisin työkokemuksestani adoptiolautakunnan asiantuntijasihteerinä. Lapsen edulle ei ole olemassa yhtenevää ja yleismaailmallista määritelmää. Arvio on tehtävä tapauskohtaisesti ja kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Lapsen edun ensisijaisuus on lapsioikeuden keskeisin lähtökohta ja velvoittaa kaikkia niitä aikuisia ihmisiä, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59–60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan lapsen etu on asetettava ensisijalle kaikessa lapsia koskevassa toiminnassa. Lasten oikeuksien sopimus on ollut Suomessa lakina voimassa vuodesta 1991. Adoptiota sääntelee adoptiolaki (22/2012), joka tuli voimaan 1.7.2012. Se korvasi lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985). Suomi on osapuolena myös adoptioon liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa. Toinen niistä on eurooppalainen yleissopimus lasten adoptioista (SopS 39/2012). Toinen on yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (Haagin sopimus) (SopS 29/1997). Euroopan unionilla sen sijaan ei ole adoptiota koskevaa sääntelyä. Menetelmällinen lähestymistapani aiheeseen on lainopillinen. Tutkin lapsen edun sisältöä laeissa, kansainvälisissä sopimuksissa, oikeuskäytännössä ja kirjallisuudessa. Ainoastaan oikeustieteen keinoin ei adoptiolapsen etua voi määritellä, vaan sen tukena on oltava myös tutkimustietoa kansainvälisesti adoptoitujen lasten kehityksestä ja muista erityisominaisuuksista. Käytän hyödykseni myös työkokemustani adoptiolautakunnan sihteerinä. Ulkomailta adoptoidun lapsen etu ja sen ensisijaisuus adoptiossa tarkoittavat adoptiolapsen edun ja erityispiirteiden tuntemista. Ne tarkoittavat esimerkiksi sen ymmärtämistä, että kellään ei ole subjektiivista oikeutta adoptioon, vaan adoptiossa ainoastaan lapsella on oikeuksia. Lapsen etu on asetettava kaikkien muiden intressien yläpuolelle. On myös ymmärrettävä, että lapsen edun ensisijalle asettaminen on juridinen velvollisuus, joka koskee kaikkia aikuisia. Käytännössä on kuitenkin usein niin, että aikuisten oikeudet ovat ohittaneet lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen. Näitä tilanteita tarkastelen kriittisesti tutkielmassani. Tutkimukseni voi olla hyödyksi kaikessa ulkomailta adoptoituja lapsia koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate velvoittaa laajasti kaikkia lasten kanssa tekemisissä olevia ja lasten asioissa päätöksiä tekeviä aikuisia. Jotta viranomaiset ja muut toimijat voivat aidosti asettaa lapsen edun ensisijaiseksi ratkaisuperiaatteeksi, on ulkomailta adoptoidun lapsen edun sisältö tunnettava hyvin. Ainoastaan silloin lapsen lapsen etu voi aidosti tulla huomioiduksi ensisijaisena ratkaisuperiaatteena.