Browsing by Author "Salmelainen, Saija"

Tutkielmassa tarkastellaan oikeushenkilön korvausoikeudellisia suojakeinoja sananvapaustapauksissa. Oikeushenkilö ei perustuslain tasolla tai rikoslain kriminalisointien kautta nauti yhtäläistä kunnian- ja maineen suojaa kuin luonnollinen henkilö. Valheellista ja vahingollista tietoa voidaan kuitenkin yhtäläisesti levittää myös oikeushenkilöistä ja luonnolliseen henkilöön kohdistunut kunnianloukkaus voi aiheuttaa vahinkoa myös luonnollisen henkilön yhteydessä toimivalle oikeushenkilölle, esimerkiksi luonnollisen henkilön työnantajalle. Tutkielmassa tarkoituksena on systematisoida ja tulkita laaja-alaisesti niitä oikeushenkilöllä olevia etenkin korvausoikeudellisia oikeussuojakeinoja, joiden kautta se voi suojella intressejään tilanteessa, jossa siitä julkaistaan valheellinen tai muuten loukkaava viesti joukkoviestinnässä. Johtuen siitä, että viestin sisällöstä oikeushenkilölle aiheutunut vahinko on tyypillisesti taloudellista vahinkoa, on tutkielmassa keskitytty tarkastelemaan, millä perusteella viestistä oikeushenkilölle aiheutunut taloudellinen vahinko tulee sopimuksenulkoisissa tilanteissa korvattavaksi VahL 5: :n perusteella. VahL 5:1 :n erityisedellytyksistä tutkielmassa tarkastellaan rangaistavaksi säädettyä tekoa sekä erittäin painavia syitä korvausvelvollisuuden perusteina joukkoviestinnässä julkaistun viestin aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Viestintä on tyypillisesti ollut aihealue, jossa perus- ja ihmisoikeuksilla on ollut korostunut merkitys. Oikeushenkilöön kohdistuvan viestin tekijä käyttää pääsääntöisesti sananvapauttaan ilmaistessaan informaatiota. Viestin sisältö saattaa kuitenkin olla sellainen, että sen voitaisiin katsoa loukkaavan viestin kohteen mainetta ja kunniaa ja aiheuttavan tälle kärsimystä tai muuta taloudellista vahinkoa. Tästä syystä tutkielmassa tarkastelun kohteena on myös se, miten perus- ja ihmisoikeudet vaikuttavat tuomioistuimen päätöksenteossa viestin aiheuttaman taloudellisen vahingon korvattavuuden edellytyksiä arvioitaessa. Korvausoikeutta arvioitaessa on pyritty erottelemaan viestin lähteen tarkoitus kaupalliseen, toimitukselliseen ja niin kutsuttuun käyttäjälähtöiseen ilmaisuun. Sananvapaus nauttii laajinta suojaa sananvapauden ydinalueelle, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaupallinen viestintä ei pääsääntöisesti nauti yhtä laajaa sananvapauden suojaa kuin taas toimituksellinen viesti. Näin ollen erilaisin tarkoituksin julkaistuja ilmaisuja voidaan tulkita perus- ja ihmisoikeuspunninnassa toisistaan poikkeavasti. Toisaalta myös vahingonkorvausvastuun syntymisen edellytyksiä ja vahingonkorvausvastuun kohdentumista on mahdollista arvioida osin poikkeavasti erilaisten julkaisijaryhmien välillä. Tästä syystä tutkielmassa on päädytty kyseisenlaiseen jaotteluun. Korvausvastuun realisoiviin tilanteisiin on toisaalta vaikuttanut myös teknologian nopea kehittyminen, joka on mahdollistanut internetissä viestinnän määrän räjähdysmäisen kasvun. Viestinnän määrän lisäksi viestintä on myös yhä useamman erilaisen toimijan tuottamaa, mikä omalta osaltaan on omiaan johtamaan siihen, että taloudellista vahinkoa aiheuttavien viestien julkaisu voi tapahtua hyvinkin moninaisissa tilanteissa. Tästä syystä korvausvastuun perusteen lisäksi työssä käsitellään myös vastuun kohdentumista viestin julkaisevaan tahoon, sillä joukkoviestinnässä aiheutetun vahingon osalta vastuukysymykset ovat hyvin keskeinen osa korvausoikeudellisten suojakeinojen tehokkuuden arviointia. Tutkielma koostuu kuudesta pääjaksosta. Johdannossa esitellään tutkielman aihe ja tutkimuskysymys ongelmakohtineen internet-aikakauden viestintämuotojen kontekstissa. Toisessa pääjaksossa käsitellään joukkoviestinnän sääntelykenttää ja sananvapauslain vaikutusta vahingonkorvausoikeudellisiin vastuukysymyksiin. Kolmannessa pääjaksossa syvennytään tarkastelemaan viestin lähteen ja viestin kohteen perus- ja ihmisoikeussuojaa etenkin sananvapauden näkökulmasta siten, että korvausoikeudessakin vaikuttavat perus- ja ihmisoikeusargumentit tulisivat kontekstissaan esitellyiksi. Neljännessä pääjaksossa käsitellään niitä edellytyksiä, joiden vallitessa vahingonkorvausoikeus syntyy oikeushenkilöä loukkaavan viestin osalta. Viidennessä pääjaksossa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin erilaisia yleisimpiä viestityyppejä, joiden perusteella vahingonkorvaus voidaan perustaa VahL:sta johtuvaan normiin. Viimeisessä pääjaksossa tehdään yhteenveto tärkeimmistä tutkielmassa käsitellyistä teemoista.