Browsing by Author "Salmeskari, Tiina"

Tutkielman aihe on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate konkurssimenettelyssä. Tutkimus on jaettu kahteen osaan. Esikysymyksenä pyritään ratkaisemaan EIS (Euroopan ihmisoikeussopimuksen) 6 (1) artiklan soveltuminen konkurssimenettelyyn. Tämän esikysymyksen selvittämisen jälkeen tarkastellaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peri-aatteesta johdettujen alaperiaatteiden toimivuutta konkurssimenettelyssä. Aihe on rajattu siten, että tarkastelun kohteena on konkurssimenettely. Tarvittaessa on tehty vertailuja mm. ulosottomenettelyyn. Tutkielman ei ole tarkoitus olla kattava esitys konkurssista. Tutkielma etenee periaatteiden ehdoilla, eli konkurssimenettelyn eri vaiheita käytetään esimerkkeinä valaisemaan periaatteen toimivuutta prosessissa. Varsinaisen tutkimuskysymyksen kohteeksi valikoitui viisi periaatetta, jotka on johdettavissa EIS 6 (1) artiklasta. Toisessa osiossa käsiteltävät periaatteet ovat siis kontradiktorisuus, yhdenvertaisuus, oikeus perusteltuun päätökseen, julkisuus ja oikeus viivytyksettömään käsittelyyn. Periaatteet koskevat itse konkurssimenettelyä, joten mm. muutoksenhakuoikeus rajautuu pois. Periaatteisiin tehdään tapauskohtaisesti tarvittavia rajauksia. Ensiksi tutkielmassa perehdytään siihen, voiko konkurssimenettelyä pitää sellaisena tuomioistuimeen rinnastettavana menettelynä, että siihen voitaisiin soveltaa EIS 6 (1) artiklaa. Asiaa tutkitaan kolmen kriteerin täyttymisen perusteella. Ensiksi tutkitaan, onko konkurssihallinto rinnastettavissa tuomioistuinmenettelyyn. Toiseksi tarkastellaan asianosaisten oikeuksia ja velvollisuuksia konkurssimenettelyssä. Tarkastelu keskittyy lähinnä asianosaisten oikeuksiin. Asianosaisten oikeuksia koskevien päätösten tulee olla luonteeltaan materiaalisia, niiden tulee sisältää rajoitettua harkintavaltaa, asian tulee olla yksityisoikeudellinen ja liittyä välittömästi yksilön oikeuksiin. Lisäksi käsiteltävän asian tulee olla todellinen, aito ja vakava. Kolmantena kriteerinä on tulkinta. Kahden ensimmäisen kriteerin perusteella EIS 6 (1) artiklan voidaan nähdä soveltuvan osittain konkurssimenettelyyn. Tulkinnalla voidaan poistaa jäljelle jääneet aukkokohdat. Toisaalta voidaan todeta, että EIS 6 (1) artiklasta johdettuja periaatteita noudatetaan prosessissa riippumatta siitä, soveltuuko EIS 6 (1) artikla konkurssimenettelyyn. Edellä mainitut periaatteet tulevat noudatettaviksi prosessioikeudessa mm. siksi, että ne voidaan johtaa perustuslain 21 §:stä. Prosessioikeuden periaatteet ovat suodattuneet insolvenssioikeuteen, ja niiden sovellettavuus tunnustetaan myös konkurssioikeudessa. Edellä mainitut seikat perustelevat EIS 6 (1) artiklasta johdettujen periaatteiden tutkimuksen tarpeellisuuden konkurssi-menettelyssä. Kunkin periaatteen kohdalla tehdään ensin katsaus periaatteeseen yleisellä tasolla. Apuna käytetään oikeuskirjallisuutta sekä aiheen kannalta relevantteja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Periaatteita käydään läpi konkurssimenettelyn toimijoiden näkökulmasta. Periaatteita tarkastellaan mm. tilanteissa, joissa pesänhoitaja käyttää itsenäistä päätösvaltaa sekä tilanteissa, joissa velkojat tekevät päätöksiä. Periaatteita tarkastelemalla voidaan huomata, että mikään näistä periaatteista ei täydellisesti sovi konkurssimenettelyyn. Toisaalta on merkittävää, että kaikki peri-aatteet sopivat konkurssimenettelyyn jossain määrin. Velallisen tietojensaantioikeus, pesänhoitajan harkintavalta ja velkojille lainsäätäjän jättämä periaatevapaa-alue nousevat merkittäviksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat periaatteiden toteutumiseen. Vaikuttaa siltä, että periaatteet toimivat parhaiten silloin, kun pesänhoitaja käyttää itsenäistä päätösvaltaansa. Tarkastelun perusteella viivytyksettömyyden vaatimus näyttäisi soveltuvan parhaiten konkurssimenettelyyn, kun taas eniten ongelmia ilmenee asianosaisten oikeudessa saada perusteltu päätös oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan menettelyssä.