Browsing by Author "Salmi, Maija"

Suomen perustuslain (731/1999, PL) 21 §:n 2 momentissa yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon osatekijänä on turvattu oikeus saada asiassaan perusteltu päätös. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990) 6 artikla edellyttää ratkaisuiden riittävää perustelemista. Perusteluvelvollisuudesta on säädetty muun muassa hallintolaissa (434/2003), hallintolainkäyttölaissa (586/1996), laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) ja oikeudenkäymiskaaressa (4/1734). Tutkielmassani tarkastelen oikeutta perusteltuun päätökseen esitutkintaviranomaisen ja esitutkintapäätöstä koskevan perusteluvelvollisuuden näkökulmasta. Aiheen päivänpolttavuus käy ilmi vuoden alusta voimaan tulleen uuden esitutkintalain (805/2011) lainvalmistelutöistä. Hallituksen esityksessä nykytilan arviointia koskevassa osiossa todetaan, että ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön perusteella esitutkintaviranomaisten toiminnassa on esitutkintapäätöksiin liittyen runsaasti parantamisen varaa. Asianosaisen oikeusasemaan vaikuttava esitutkintapäätös saattaa jäädä kokonaan tekemättä, päätöksen tarkoittama esitutkintatoimenpide saattaa jäädä epäselväksi tai päätöksen perustelut saattavat olla puutteelliset niin arvioinnissa huomioon otettavien lainkohtien kuin tosiseikkojenkin osalta (HE 222/2010 vp, s. 67.) Esitutkintaa ja pakkokeinoja koskeva keskeinen lainsäädäntö uudistettiin laajassa kokonaisuudistuksessa kuluvan vuoden alusta lukien. Uudet esitutkintalaki (805/2011) ja pakkokeinolaki (806/2011) tulivat voimaan 1.1.2014. Uuden esitutkintalain 11:1 §:ssä säädetään velvollisuudesta antaa esitutkintapäätös. Kyseessä on aikaisempaan esitutkintalakiin verrattuna uusi sääntely esitutkintapäätöksestä, joka on tehtävä esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, lopettamisesta 3 luvun 9 §:n 1 momentin (vähäisyys) tai 10 §:n (esitutkinnan rajoittaminen) nojalla sekä päättämisestä saattamatta asiaa virallisen syyttäjän harkittavaksi sekä muissakin tapauksissa, joissa päätös voi vaikuttaa asianosaisen oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin. Säännöksen mukaan esitutkintapäätöksen perusteluista on muiden seikkojen ohella käytävä ilmi päätöksen perustelut ja sovelletut säännökset. Vanhassa esitutkintalaissa ei säännelty laintasoisesti esitutkintapäätöksen tekemisestä eikä sen perusteluvelvollisuudesta, mitä pidettiin lainvalmistelussa epäkohtana. Kuten edellä on todettu, oikeus saada asiassaan perusteltu päätös kuuluu perustuslain 21 §:n 2 momentin perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin, minkä lisäksi tuomioistuinten ratkaisujen ja hallintopäätösten perusteluvelvollisuudesta on säädetty useassa laissa. Uuden esitutkintain myötä velvollisuus esitutkintapäätöksen perustelemiseen on nyt ilmaistu lain tasolla. Lain esitöiden mukaan uudella säännöksellä haluttiin korostaa esitutkintapäätöksen merkitystä ja puuttua laillisuusvalvontakäytännössä havaittuihin epäkohtiin sekä selkeyttää esitutkinnan päätöksentekomenettelyä (HE 222/2010 vp, s. 236). Tutkielman tavoitteena on luoda ajantasainen katsaus esitutkintaviranomaisen esitutkintapäätöksiä koskevaan lainsäädäntöön ja esitutkintapäätöksiä koskevaan perusteluvelvollisuuteen. Tutkielmassa pyritään löytämään kriteerejä sille, minkälaisia seikkoja esitutkintapäätöstä tehtäessä tulee ottaa huomioon, jotta päätöksenteko täyttäisi sille perus- ja ihmisoikeuksien asettamat vaatimukset. Tutkielman pyrkimyksenä on lisäksi jäsentää ja systematisoida esitutkinnan aloittamista ja päättämistä koskevaa normistoa ja oikeuskäytäntöä. Haasteita luo se, että säännökset ovat varsin yleisluonteisia ja jättävät soveltajalleen suhteellisen paljon harkintavaltaa, minkä lisäksi muutoksenhakuoikeuden puuttuessa on turvauduttava oikeusohjeena laillisuusvalvontakäytäntöön.