Browsing by Author "Salmi, Terhi"

Yrityskaupan yhteydessä suoritetaan lähes poikkeuksetta yrityskaupan kohteen ennakkotarkastus eli due diligence -tarkastus, jonka tarkoituksena on toteuttaa ostajalle kuuluva selonottovelvollisuus. Kun ostaja antaa ulkopuoliselle neuvonantajalle toimeksiannon suorittaa due diligence -tarkastus puolestaan, siirtyy neuvonantajalle vastuu siitä, että kaupan kohteessa oleva virhe tulee havaituksi due diligence -tarkastuksen perustana olleesta materiaalista. Mikäli neuvonantaja ei esimerkiksi ole arvioinut kohdeyhtiön arvoa oikein tai se ei ole tarkastuksessa havainnut jotain olennaista kohdeyhtiön arvoon vaikuttavaa seikkaa, voi ostajalle aiheutua vahinkoa liian korkean kauppahinnan muodossa. Ostaja voi tällöin kohdistaa vahingonkorvausvaateensa neuvonantajaansa kohtaan, sillä myyjä ei lähtökohtaisesti ole vastuussa sellaisesta virheestä, joka olisi tullut tarkastuksessa havaita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä edellytyksin due diligence -toimeksiannon suorittanut neuvonantaja voi joutua vahingonkorvausvastuuseen toimeksiantajaansa kohtaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, voiko neuvonantaja joutua vastuuseen due diligence -toimeksiannosta muuta kuin sopimuskumppaniansa kohtaan. Neuvonantajan vastuu toimeksiantajaansa kohtaan määräytyy ensisijaisesti toimeksiantosopimuksen määräysten perusteella. Sääntelyn niukkuuden sekä due diligence -tarkastuksia koskevan oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi joudutaan vastuukysymyksissä usein turvautumaan yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin. Tutkielmassa tarkastellaan sopimusperusteisen vastuun edellytyksiä sekä sitä, milloin ne täyttyvät neuvonantajan suorittaman virheellisen due diligence toimeksiannon kohdalla. Erityisesti huomiota kiinnitetään tuottamusarviointiin, sillä vastuuperusteena neuvonantopalveluissa on ekskulpaatiovastuu, jolloin neuvonantaja voi välttyä vastuulta ainoastaan, mikäli se kykenee näyttämään toimineensa kaikin puolin huolellisesti toimeksiantoa suorittaessaan. Tutkielmassa tarkastellaan due diligence -toimeksiantoa aineettomien asiantuntijapalveluiden ryhmään kuuluvana toimeksiantotyyppinä. Aineettomien asiantuntijapalveluihin on perinteisesti liitetty asiantuntijavastuu, jonka mukaisesti neuvonantajan toimintaa arvioidaan korostuneen ankarasti johtuen siitä, että toimeksiantajan tulee voida luottaa asiantuntijana esiintyvän neuvonantajan ammattitaitoon. Korostunut huolellisuusvelvollisuus toteutuu käytännössä siten, että neuvonantajan tuottamuksellisuutta arvioidaan vertaamalla neuvonantajan toimintaa vastaavan neuvonantajan toimintaan samanlaisessa tilanteessa. Tutkielmassa on tuotu myös esille ammattikohtaisten tapaohjeiden vaikutus tuottamusarviointiin ja yleisestikin vastuun määräytymiseen. Erityisesti tarkasteltavana ovat hyvä asianajajatapa sekä hyvä tilintarkastustapa. Tapaohjeiden vastainen toiminta ei itsessään merkitse huolimattomuutta, mutta se on vahva indisio tuottamuksesta. Olennaista neuvonantajan vastuuta arvioitaessa on tarkastella neuvonantajan toimintaa toimeksiantoa suorittaessaan. Neuvonantaja voi välttää vahingonkorvausvastuun, mikäli se pystyy näyttämään toimineensa kaikin puolin huolellisesti toimeksiantoa suorittaessaan, sillä neuvonantajalla ei lähtökohtaisesti ole tulosvastuuta suorittamastaan due diligence -tarkastuksesta. Koska säännöksiä tarkastuksen suorittamisesta ei ole, on sen arvioiminen, onko neuvonantaja suorittanut tarkastuksen huolellisesti, tehtävä tapauskohtaisesti. Tutkielmassa on tuotu esille seikkoja, joita neuvonantajan tulee huomioida toimiakseen huolellisesti ja välttääkseen siten vahingonkorvausvastuun. Neuvonantajan tuleekin kiinnittää huomiota erityisesti käyttämiinsä työmenetelmiin, ammattitaitoon, tarkastuksen rajaamiseen ja sen kohdentamiseen sekä toimeksiantajalle antamiinsa tietoihin. Neuvonantajan tulee sen lisäksi, että se pyrkii antamaan oikeita tietoja toimeksiantajalleen, myös kiinnittää huomiota siihen, että se esittää tiedot toimeksiantajalle ymmärrettävällä tavalla ja siten, että toimeksiantaja ymmärtää tiedon merkityksen. Jos due diligence tarkastuksessa ei ole esimerkiksi havaittu jotakin materiaalista ilmi tulevaa olennaista seikkaa, voi neuvonantaja välttyä vahingonkorvausvastuulta, mikäli se on suorittanut tarkastuksen käyttäen yleisesti käytettyjä ja hyväksyttäviä työmenetelmiä ja on toiminut kuten muut huolelliset neuvonantajat olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet. Neuvonantajalla voi kuitenkin olla yksityiskohtaisissa kysymyksissä tulosvastuu myös antamiensa tietojen oikeellisuudesta, jolloin jonkin selvän havainnon huomaamatta jääminen voi merkitä sellaisenaan neuvonantajan vastuuta. Neuvonantaja voi poikkeuksellisesti joutua vastuuseen myös sivullista kohtaan suorittamastaan due diligence -toimeksiannosta tiettyjen edellytysten täyttyessä. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan neuvonantajan mahdollisuuksia rajoittaa vastuutaan ennakolta erilaisin vastuunrajoituksin. Due diligence -toimeksiannon kaltaisessa suuria intressejä ja merkittäviä riskejä sisältävässä liike-elämän toimeksiannossa vastuunrajoitusten käyttö on katsottava pääsääntöisesti sallituksi. Myös vastuuta sivullista kohtaan on mahdollista rajoittaa varsin tehokkaasti vastuunrajoitusehdoilla sekä erityisesti due diligence -raporttiin sisällytettävillä varaumilla ja muilla sanamuodoilla. Huomiota vastuunrajoitusten kohdalla on kuitenkin kiinnitettävä erityisesti vastuunrajoitusehtojen tulemiseen osaksi sopimusta sekä siihen, ettei vastuunrajoitus ole kohtuuton. Myös alakohtaisista tapaohjeista johtuu eräitä rajoitteita vastuunrajoitusten käyttämiselle.