Browsing by Author "Salminen, Aleksi"

Tutkielmassa tarkastellaan työnantajan määrittelyä ulkomailta Suomeen saapuvien työntekijöiden verotuksessa. Työnantajan määrittelemisellä on työskentelyn verottamisessa keskeinen rooli sekä kansallisen että kansainvälisen vero-oikeuden tasolla. Kansallisella tasolla rajoitetusti verovelvollinen on tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaisesti velvollinen maksamaan veroa saamastaan palkkatulosta, jos työ on tehty Suomessa ja Suomessa olevan työnantajan lukuun. Kansainvälisellä tasolla valtioiden verotusoikeutta koskevat puolestaan verosopimukset, joiden palkka-artiklassa työskentelyvaltion verotusoikeus on lyhyiden työskentelyjaksojen osalta usein sidottu siihen, onko työnantaja työskentelyvaltiossa. Tutkielmassa käsitellään muodollisen ja taloudellisen työnantajan käsitteitä, eli kahta vaihtoehtoista tapaa vero-oikeudellisen työnantajan määrittelylle. Muodollisessa arvioinnissa työnantaja määritellään työsopimuksen perusteella, kun taas taloudellisen työnantajan määrittely perustuu työn luonteen ja muiden tosiasiallisten olosuhteiden arviointiin. Työnantajan käsite on määritelty Suomen vero-oikeudessa ennakkoperintälain 14 §:ssä, jonka mukaan työnantaja on se, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Koska työn verottamiseen liittyy aina työn tekeminen, tulee vero-oikeuden ohella arvioida työnantajan käsitettä myös työoikeuden näkökulmasta. Työoikeudessa keskeinen käsite on työsuhde, jonka tunnusmerkkien täyttyessä työhön sovelletaan sekä työsopimuslakia että muutakin työntekoon liittyvää lainsäädäntöä. Tutkielman tavoitteena on esittää realistinen ja perusteltu näkemys Suomen vero-oikeudessa vallitsevasta tavasta määritellä työnantaja. Vaikka lain sanamuoto jättää Suomessa työnantajan määrittelylle huomattavasti tulkinnanvaraa, sovelletaan Suomen verotuskäytännössä selvästi muodollisen työnantajan määrittelyä. Tämä tarkoittaa, ettei Suomessa lähtökohtaisesti kyseenalaisteta työsopimuksesta johdettavaa työnantajaa, vaikka tosiasialliset olosuhteet viittaisivat siihen, että työntekijä työskentelee toisen tahon lukuun. Vallitseva verotuskäytäntö asettaa Suomen siihen hupenevaan joukkoon OECD-maita, jotka määrittävät työnantajan muodollisin perustein soveltaessaan OECD:n malliverosopimuksen 15(2) artiklaa. Kyseisen ns. 183-päivän säännön mukaan ulkomaantyöskentelyssä, jossa työntekijän oleskelu työskentelyvaltiossa ei ylitä 183 päivää, saa työskentelyvaltio verottaa työntekijän palkkaa vain, jos se katsoo työnantajan tai työnantajan kiinteän toimipaikan olevan työskentelyvaltiossa. Koska malliverosopimus ei sisällä työnantajan määrittelyä, jää se lähtökohtaisesti sopimusvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaan tehtäväksi. Suomessa vakiintunutta muodollista tapaa määrittää työnantaja voi pitää sikäli ongelmallisena, että Suomi ei tästä johtuen tietyissä tapauksissa voi verosopimuksen mukaan verottaa Suomessa alle 183 päivää oleskelevaa työntekijää, vaikka tämä tosiasiassa työskentelisikin selvästi Suomessa olevan tahon lukuun. Tilanne on käsillä silloin, kun työntekijän muodollinen työnantaja on ulkomailla eikä sillä ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa. Tutkielmassa verrataan Suomen nykyistä oikeustilaa merkittävien kauppakumppanimaiden Ison-Britannian ja Ruotsin vastaaviin. Isossa-Britanniassa on sovellettu taloudellisen työnantajan käsitettä jo vuodesta 1995, kun taas Ruotsissa taloudellisen työnantajan määrittelyyn siirtymistä koskeva lakiluonnos on tutkielman kirjoittamisen hetkellä lausuntokierroksella. Myös Suomessa työnantajan muodolliseen määrittelyyn kohdistuu muutospaineita. Helsingin hallinto-oikeus sovelsi päätöksessään 16.1.2018 (päätös 18/0015/4) vakiintuneesta käytännöstä poiketen taloudellisen työnantajan käsitettä. Vaikka kyseinen tapaus ei edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen, on mahdollista, että kysymys työnantajan määrittämisestä tulee oikeuskäytännössä vielä esille. Tästä johtuen tutkielmassa esitetään näkökulmia ja perusteluita siihen, miksi työnantajan määrittelyä koskeva muutos tulisi tehdä Suomessa oikeuskäytännön sijaan ennemmin lainsäädäntöteitse sekä ehdotetaan tapoja, joilla muutos voitaisiin käytännössä toteuttaa.