Browsing by Author "Salo, Johanna"

Erilaiset alennuskäytännöt ovat yritysten liiketoiminnassa hyvin tavallisia. Alennuksilla voi olla kilpailulle hyödyllisiä vaikutuksia, sillä ne voivat esimerkiksi lisätä hintakilpailua. Määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten tulee kuitenkin suhtautua alennusten myöntämiseen varauksellisesti, sillä erityisesti ehdollisissa alennuskäytännöissä voi toisinaan olla kyse Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 artiklassa tarkoitetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Vakiintunut oikeuskäytäntö on osoittanut, että asiakkaan sitouttamiseen perustuvien uskollisuusalennusten käyttäminen on tällaisessa asemassa olevalta yritykseltä kielletty. Uskollisuusalennuksilla on oletettu olevan automaattisesti kilpailulle haitallisia vaikutuksia, sillä ne sitovat asiakkaan kysynnän suurilta osin määräävässä asemassa olevaan yritykseen. Uskollisuusalennukset heikentävät siten muiden kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia ja vähentävät asiakkaan valinnanvaraa kauppakumppaneistaan. Uskollisuusalennusten ankara oikeudellinen arviointi perustuu jo vuonna 1976 annettuun tapaukseen 85/76 Hoffman-La Roche AG & Co. v. komissio. Tapauksessa EUT totesi, etteivät uskollisuusalennukset perustu määräalennusten tapaan taloudelliseen vastasuoritukseen, jolla niistä koituvat haitat voitaisiin oikeuttaa. Myöhemmässä oikeuskäytännössä myös de facto uskollisuutta luovia alennuskäytäntöjä on pidetty määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailunrajoituksen arvioinnin kannalta merkitystä ei ole ollut myöskään sillä, onko uskollisuusalennuksilla todellisuudessa ollut kilpailulle haitallisia vaikutuksia. Tiettävästi yksikään yritys ei ole myöskään onnistunut oikeuttamaan uskollisuusalennuskäytäntöjään objektiivisin perusteluin tai tehokkuuseduin, minkä vuoksi uskollisuusalennuksiin on oikeuskirjallisuudessa katsottu kohdistuneen tiukka kielto-olettama. Kuten tutkielmassa selvitetään, uskollisuusalennusten muodollinen kohtelu on ollut monella tapaa ongelmallinen. Ankaraa kielto-olettamaa on pidetty oikeuskirjallisuudessa perusteettomana, sillä uskollisuusalennuksillakin voi olla kilpailua edistäviä vaikutuksia. Muodollinen tulkinta ja vaikutusarvioinnin sivuuttaminen sopivat huonosti yhteen myös niin kutsutun taloustieteellisemmän lähestymistavan kanssa. Oman epävarmuutensa tilanteeseen on tuonut myös komission ja unionin tuomioistuinten ristiriitainen ratkaisukäytäntö, jossa monia muita hinnoitteluperusteisia käytäntöjä on arvioitu huomattavasti joustavammin. Uskollisuusalennusten erilaisen kohtelun on pelätty olevan vaaraksi oikeusvarmuudelle ja heikentävän unionin kilpailusääntöjen johdonmukaista soveltamista. Lisäksi se, etteivät yritykset ole käytännössä pystyneet oikeuttamaan uskollisuusalennusten käyttämistä, voi perustellusti vaikeuttaa niiden puolustautumista ja heikentää SEUT 101 ja 102 artikloiden välistä koherenssia. EUT vastasi kritiikkiin syyskuussa 2017 antamallaan tuomiolla C-413/14 P Intel Corp. v. komissio. Tapauksessa EUT katsoi, että vaikka uskollisuusalennuksia arvioidaan jatkossakin kielto-olettaman perusteella, tutkinnan kohteena olevan yrityksen on voitava kiistää menettelyn kilpailunvastaiset vaikutukset. Tällöin komission on tutkittava yrityksen väitteet perinpohjaisesti. Lisäksi EUT totesi, etteivät uskollisuusalennukset ole kaikissa tilanteissa kilpailulle haitallisia, vaan niitä on arvioitava sen mukaan, aiheuttaako alennus yhtä tehokkaan kilpailijan syrjäytymisen. Näin ollen ratkaisu yhdenmukaistanee uskollisuusalennusten kilpailuvaikutusten tarkastelun muiden hinnoitteluperusteisten käytäntöjen kanssa. EUT muistutti myös, että yrityksen on voitava käyttää oikeuttamisperusteita, mikä korostanee jatkossa tehokkuuspuolustuksen roolia. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että EUT:n näkemys lähentää uskollisuusalennusten oikeudellisen arvioinnin SEUT 101 artiklan by object -kilpailunrajoitusten kanssa. Tutkielman keskeinen argumentti onkin se, että uskollisuusalennusten kielto-olettama on Intel-tapauksen myötä yrityksen haastettavissa, mikä tekee niiden arvioinnista huomattavasti aiempaa joustavampaa ja taloustieteellisempää. Tapausta on pidettävä merkittävänä myös siksi, että EUT:n vakiintuneiden tulkintalinjojen muuttuminen on erittäin harvinaista. Toisaalta EUT on aiemmin osoittanut kykynsä muuttaa soveltamiskäytäntöään tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen kehitys sitä edellyttää. Tutkielmassa selvitetään, mitä muita käytännön vaikutuksia tuomiolla ja sitä seuranneella tuoreemmalla ratkaisukäytännöllä on uskollisuusalennusten oikeudelliselle arvioinnille ja miltä osin vanhoja tulkintoja voidaan edelleen pitää asianmukaisina. Tutkielmassa kiinnitetään tarkoin huomiota myös tuomion ongelmakohtiin ja pohditaan, miten kansallisten kilpailuviranomaisten ja määräävässä asemassa olevien yritysten kannattaa suhtautua tapauksessa esitettyihin linjauksiin.