Browsing by Author "Salokangas, Anna"

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on sisäpiiritiedon määritelmä sekä rikoslain 51:1 §:n mukainen sisäpiiritiedon väärinkäyttö ja syyksiluettavuus erityisesti yrityskauppojen näkökulmasta. Toimivat rahoitusmarkkinat edellyttävät markkinatoimijoiden luottamusta markkinoiden puolueettomuuteen eli siihen, että markkinoilla kaikki ovat samassa asemassa toimintaoikeuksiensa ja -mahdollisuuksiensa suhteen (yhdenvertaisuusperiaate). Sisäpiiritiedon väärinkäyttö vähentää rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja markkinatoimijoiden luottamusta rahoitusvälineisiin, ja sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta heikentävistä ilmiöistä. Sisäpiirisääntelyn tavoitteena on turvata markkinatoimijoiden yhdenvertainen asema markkinoilla sekä estää markkinatoimijoita käyttämästä sisäpiiritiedon tuottamaa perusteetonta tiedollista etumatkaa muiden vahingoksi. Sisäpiiritiedon määritelmästä säädetään markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 7(1) artiklassa. Määritelmän nojalla sisäpiiritiedossa voidaan erottaa neljä osatekijää, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan sisäpiiritieto. Nämä osatekijät ovat tiedon julkistamattomuus, liitännäisyys, täsmällisyys ja olennaisuus. Puolestaan sisäpiiritiedon väärinkäytöstä säädetään rikoslain 51:1 §:ssä. Säännöksessä voidaan erottaa kaksi toimintakieltoa, jotka ovat sisäpiiritiedon käyttökielto sekä neuvontakielto. Säännöksen mukaan sisäpiiritiedon väärinkäyttö on rangaistavaa sekä tahallisena että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Yrityskaupoilla voi olla huomattava vaikutus pörssiyhtiön liikkeeseen laskemien rahoitusvälineiden hintaan, minkä vuoksi niihin liittyy merkittävä riski sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Yrityskaupoissa sisäpiiritiedon määritelmän osatekijöiden täyttymisen määrittämisen tekevät haastavaksi järjestelyn luonne, merkittävyys ja toteutumisen todennäköisyys, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat siihen, milloin yrityskauppaa koskeva tieto tulee katsoa sisäpiiritiedoksi. Puolestaan sisäpiiritiedon väärinkäytön sääntelyn kannalta ongelmallisia ovat tilanteet, joissa määräysvallassa oleva osakkeenomistaja myy koko omistuksensa. Sisäpiiritiedon väärinkäytön sääntelyssä on katsottu, ettei yrityskaupoissa ole sama tavoite kuin arvopaperikaupassa yleensä. Vaikka kaupan osapuolet vaihtavat myös sisäpiiritietona pidettäviä tietoja, ei sen ole katsottu vaarantavan arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta. Kuitenkin, mikäli saatua sisäpiiritietoa käytetään hyväksi kyseessä olevan yhtiön osakkeiden hankintaa tai luovutusta koskevassa tavanomaisessa kaupassa taikka siinä neuvomisessa, kyse on sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Tutkielmassa keskitytään seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) mitä sisäpiiritieto on, 2) mitkä ovat sisäpiiritiedon väärinkäyttöön liittyvät rikoslain 51:1 §:n mukaiset toimintakiellot ja syyksiluettavuuden muodot ja 3) milloin yrityskauppaa koskeva tieto tulee katsoa sisäpiiritiedoksi sekä miten sisäpiiritiedon väärinkäyttöön liittyviä rikoslain 51:1 §:n mukaisia toimintakieltoja ja syyksiluettavuutta tulee tulkita yrityskaupoissa? Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen ja oikeusvertaileva. Tutkielmassa hyödynnetään ensisijaisesti lainopillista metodia, sillä tavoitteena on tulkita, analysoida ja systematisoida sisäpiiritiedon määritelmää sekä rikoslain 51:1 §:n mukaista sisäpiiritiedon väärinkäyttöä ja syyksiluettavuutta erityisesti yrityskauppojen näkökulmasta. Lainopillisen metodin ohella tutkielmassa hyödynnetään paikoitellen tulkintaa täydentävänä näkökohtana oikeusvertailua.